KULTTUURIKÄYTÄVÄN AVOIMIA OVIA JUHLITTIIN
Marianne Tenhami
30.9.2025
Ingressi
Näkövammaisten Kulttuuripalvelu ja Näkövammaismuseo Memona pitävät nyt majaa samalla käytävällä. Näkövammainen käsityöntekijäkin sieltä löytyy. Tämän Kulttuurikäytävän avoimia ovia juhlittiin syyskuun lopussa.
Teksti
Iloinen puheensorina ja nauru, Näkövammaismuseon hiukan pölyisten esineiden vanhahtava tuoksu, musiikki ja näkövammaisten käsityöntekijöiden tuotteiden myynti saivat aikaan Kulttuurikäytävän avoimet ovet, joka oli osa Vammaishistoriakuukauden tapahtumasarjaa. Tapahtuman järjestivät Näkövammaismuseo Memona, Näkövammaisten Kulttuuripalvelu ja Näkövammaiset käsityöntekijät.
-Meillä Näkövammaisten Kulttuuripalvelussa on aina katto korkealla ja seinät levällään. Niinpä sekä käytävällämme muuttanut Näkövammaismuseo Memona että käsityökulttuuri sopivat meille hyvin, hymyili Näkövammaisten Kulttuuripalvelun puheenjohtaja Timo Kuoppala.
-Avoimet ovet oli onnistunut tilaisuus. Arvelen, että kävijöitä oli melkein 50, lisäsi Näkövammaisten Kulttuuripalvelun toimistonhoitaja Airi Lehtonen.
-Kaikki on sujunut hyvin. Nyt odotan Ronja Pahaojan luutun soittoa, koska jo soitin on hieno, totesi Näkövammaisten Kulttuuripalvelun kulttuurituottaja Tanja Rantalainen.
Eihän tästä saa mitään selvää
Näkövammaismuseo Memonan museoamanuenssi Kari Huuskonen kertoi, että Kulttuurikäytävän avoimissa ovissa haluttiin yhdistää Näkövammaismuseon ja Näkövammaisten Kulttuuripalvelun voimavarat.
-Näkövammaisten Kulttuuripalvelun sekä tämän meidän museon ja näkövammaishistorian toiminnoissa on paljon yhteistä. Niinpä päätimme kertoa toiminnastamme yhdessä, hän totesi.
-Näkövammaisten Kulttuuripalvelulla on avoimet ovet joka viides vuosi. Seuraavan kerran niiden piti olla ensi vuonna, mutta hiukan aikaistimme niitä voidaksemme tehdä yhteistyötä Näkövammaismuseo Memonan ja näkövammaisten käsityöntekijöiden kanssa. Omien toimintojemme lisäksi meillä on nyt Näkövammaismuseo, jonka keskeisenä tehtävänä on tallentaa aineellista ja aineetonta kulttuuriperintöä, jatkoi Timo Kuoppala.
Näkövammaismuseo Memonan ensimmäisessä huoneessa on perusnäyttely sekä näkövammaisten opetukseen liittyviä esineitä, kuten pistekirjoituksen kirjoittamisvälineitä ja maapallo kohomerkinnöillä. Keskellä huonetta on vanhanaikaisia pulpetteja, joilla on opetukseen liittyviä välineitä ja kirjoja.
-Eihän tästä saa mitään selvää, ihmetteli koko ikänsä pistekirjoitusta lukenut ja kirjoittanut Pirkko Mattila tutkiessaan Moonin kirjoituksella painettua Kalevalaa. Moonin kirjoitusta käytettiin opetettaessa sokeita lapsia lukemaan ennen Louis Braillen kehittämän pistekirjoituksen vakiintumista. Huoneessa on tietysti myös Louis Braillen patsas. Toisessa huoneessa on näkövammaisten tiedonsaantiin liittyviä esineitä. Minulle tuli nostalginen olo tavatessani pitkästä aikaa koulussa ja yliopistolla 1980-ja 1990-luvuilla käyttämäni muistiinpanolaite Memonan sekä Versa Braillen, jolla voi kirjoittaa pistekirjoitusta, lukea ja selata tekstiä pienellä pistekirjoitusnäytöllä ja tulostaa sen mustavalkoiseksi tekstiksi. Tiedonsaannin lisäksi huoneessa on opaskoirapatsas, jonka oma opaskoirani heti löysi. Opaskoirapatsaalla on päällään oikeat, ennen käytössä olleet opaskoiran valjaat.
-Haaveenani on, että meillä olisi täällä naulakko jossa on opaskoiran valjaita eri aikakausilta, toivoi museotyöntekijä Tiina Borgman. Kolmannessa museohuoneessa on näkövammaismuseon lehtiarkisto ja kirjastokokoelmat, joissa on historiaa yli 150 vuoden ajalta.
-Vanhimmat teokset ovat 1830-ja -40-luvuilta ja teoksia on tähän päivään asti, valotti Kari Huuskonen. Huoneessa ovat myös tämän Kajastus-blogin edeltäjät: Varjojen mailta-ja Kajastus-lehdet paperiversioina.
Siellä oli Matti!
Kulttuurikäytävän avoimien ovien ohjelmassa Näkövammaisten liiton järjestöpäällikkö Markku Möttönen esitteli tekoälyn kykyä kuvailutulkata Näkövammaismuseo Memonan esineitä ja valokuvia. Yhdestä suusta kuitenkin totesimme, että kyllä ammattikuvailutulkki ainakin toistaiseksi osaa homman paremmin, vaikka parempihan tekoälynkin kuvailutulkkaus on kuin ei mitään. Ronja Pahaoja soitti luutulla ja teorbilla kauniita renessanssi-ja barokkiajan kappaleita ja Sari Karjalainen säesti Kuopion sokeainkoulussa käytössä olleella, yli satavuotiaalla polku-urkuharmonilla vanhoja koululaislauluja, joita kuulijat iloisesti lauloivat jos sattuivat muistamaan sanat. Näkövammaiset käsityöntekijät esittelivät ja myivät valmistamiaan tuotteita, muun muassa erilaisia harjoja ja rottinkituotteita, neulottuja huiveja ja villaviittoja, keraamisia teepussinalusia ja luontoteemaisia lautasia, nahkaisia korttikoteloita,, korvakoruja sekä koirien köysipalloleluja ja herkkuja ihmisille ja koirille. Heidi Koivunen ja Kaisa Penttilä kertoivat kaupan käyneen ihan mukavasti.
-Ihmiset käyvät tässä ryppäinä katselemassa tuotteitani, Heidi Koivunen sanoi.
-Tässä on enemmän kuin kotoonta haettuna, Kaisa Penttilä nauroi. Myynnin ohella hän esitteli webbox-kuuntelulaitetta, jolla voi kuunnella äänikirjoja sekä erilaisia lehtiä ja julkaisuja.
-Koirien namit ja huovutetut pallot koirille ja kissoille menevät aika hyvin kaupaksi, totesi Nika Fennander.
Tapahtuman vetonaula oli Joose Ojalan valmistama audiokooste vuosilta 1967-1997.
-Audiokoosteessa painottuu hyvin vahvasti Näkövammaisten Kulttuuripalvelun musiikkitoiminta. Se perustuu meidän hiukan yli satatuntiseen avokelanauha-arkistoon, joka löytyi hiukan sattumalta Näkövammaisten Kulttuuripalvelun varaston siivouksen yhteydessä, Joose Ojala kertoi. Varsinkin vanhimpien kuulijoiden silmät kostuivat heidän kuullessaan tuttujen, jo edesmenneiden ihmisten ääniä.
-Siellä oli Matti, minun edesmennyt mieheni! Tämä kohta oli musiikkileiriltä 1980. Kävimme yhdessä musiikkileireillä monena kesänä. Matti soitti saksofonia ja minä pianoa. Pianonsoitonopettajani oli Raimo Tanskanen. Melkein alkoi itkettää. Ihana muisto, ihasteli Kerttu Holopainen.
Hyvä idea tämä kulttuurikäytävä
Kulttuurikäytävän avoimiin oviin oltiin tyytyväisiä. Seija Kuosa ja Marja-Liisa Moisala olivat mukana tapahtuman alusta asti.
-Tämä on hieno tapahtuma. Joose Ojalan audiokoosteessa kuului tuttuja ääniä, ainakin Markku Tenhunen ja Raimo Tanskanen. Tekoälytuokio oli hauska ja tähän päivään palaamista, he sanoivat.
-Täällä on ollut mielenkiintoista ohjelmaa. On hienoa tavata entisiä tuttuja ja on kiva jutella heidän kanssaan. On hyvä että tapahtuma on tällä samalla käytävällä. Näin löytää joka paikkaan. Hyvä idea tämä kulttuurikäytävä, kiitteli Paula Seraidaris.
-YLE:n mielenkiintoisessa Elävä historia -sarjassa kerrottiin Louis Braillesta sekä pistekirjoituksen alkuajoista ja kehityksestä. Ollessani näkevä pistekirjoitus tuntui etäiseltä, enkä nytkään voisi kuvitella osaavani lukea sitä kun pistekirjoitusta sormenpäällä kokeilen. Pistekirjoituksen tarina alkoi kuitenkin kiinnostaa minua ja Näkövammaismuseossa on mielenkiintoisia esineitä. Myös Joosen audiokooste kiinnostaa, kertoi Juha Jahkola nauttiessaan Kulttuurikäytävän avoimien ovien tarjoiluista.