Mathilda Rosenbergin murha

Toimitus

27.5.2026

Tarinan on dekkarityöpajalaisten ideoiden pohjalta kirjannut Nina Wallenstjärna-Heiskanen.

Eletään erästä tammikuun puolenvälin päivää 1970-luvulla. Kartanossa vietetään rouva Mathilda Rosenbergin 70 -vuotissyntymäpäiviä. Paikalla ovat Mathilda Rosenbergin tyttäret Viola ja Iiris, Iiriksen kolmas aviomies Veikko ja naapurin Ritva ja hänen tyttärensä Aino. Lisäksi juhliin on kutsuttu kirkkoherra Vilhelm ja kunnanjohtaja Eero. Juhliin on saapunut myös aina Floridasta saakka Mathilda Rosenbergin vanha ystävätär Agnes sekä tämän puoliso Klaus.
Kartanossa on myös henkilökuntaa paikalla: turhautunut ja taiteellinen taloudenhoitaja Tyra, ovien takana uteliaisuuttaan kuunteleva, juorukelloksikin luonnehdittu piika Sylvi ja rähinään taipuvainen autonkuljettaja Uuno.
Syntymäpäivät sujuvat aluksi hyvin – päivän sankarille Mathilda Rosenbergille skoolataan pitkää ikää ja niin kirkkoherra Vilhelm kuin kunnanjohtaja Eerokin pitävät riemukkaan, mutta teennäisen puheen rouvalle. Kun on syöty ja juotu, ja varsinkin juotu, alkavat naamiot kuitenkin putoilla syntymäpäivävieraiden kasvoilta. Iiriksen aviopuoliso Veikko on läpeensä kyllästynyt vanhojen ihmisten jorinoihin ja toivoisi jo vanhan rouvan kuukahtavan, jotta pääsisi nauttimaan perinnöstä vaimonsa kanssa ja vihdoin aukeaisi hänelle tie näyttelijäksi Hollywoodiin. Myös Iiriksellä alkaa olla pinna kireällä – hän on jo tunteja pitänyt temperamenttinsa kurissa, mutta liika on liikaa. Iiris yrittää kuitenkin parhaansa käyttäytyä perinnön toivossa. Hän yrittää myös parhaansa mukaan hillitä Veikon epämiellyttäväksi äityvää käytöstä. He supisevat testamentista autuaan tietämättöminä siitä, että autonkuljettaja Uuno kulkee äänettömästi heidän ohitseen ja kuulee heidän puheensa.
Viinaanmenevä kunnanjohtaja Eero alkaa olla jo aika kännissä ja riitelee politiikasta kaikkien halukkaiden kanssa. Hän on käynyt juhlien aikana useasti tervehtimässä autonsa takakontissa lymyilevää viinaputelia. Kunnanjohtaja vihoittelee syntymäpäiväsankari rouva Rosenbergille: ”Te ajattelette vain itseänne, senkin vanha jäärä! Olette itsekäs, kun ette anna maita vanhainkodille. ”
Palvelusväen puolella myös Sylvi on naukkaillut laseihin jääneitä viinaksia. Sylvi supisee taloudenhoitaja Tyralle, että vanhan rouvan edesmenneellä puolisolla ja Ainolla on samaa ulkonäköä. Sylvi muistuttaa, että vanhan herran kuvahan löytyy yläkerran galleriasta. Aino sattuu kulkemaan juuri keittiön ohi ja kuulee keskustelun, joka ei ole tarkoitettu hänen korvilleen.
Vahingossa kuultu keskustelu jää vaivaamaan Ainoa ja ruokailun päättyessä hän hipsii yläkerran galleriaan, josta hän löytää maalauksen vanhasta herrasta. Hän tunnistaakin vanha herra Rosenbergin kuvasta yhtäläisyyksiä omaan ulkonäköönsä mm samanlaisen hiuskiehkuran otsalta. Ainoa alkaa epäilyttää, että Rosenbergin vanha isäntä on hänen isänsä. Epäilyksiä vahvistaa se, ettei Ainon äiti Ritva ole milloinkaan suostunut kertomaan Ainolle hänen isästään mitään.
Kunnanjohtaja Eero ja kirkkoherra Vilhelm pelaavat korttia ja tupruttelevat savukkeita. Peliongelmainen kirkkoherra ehdottaa panosten korottamista, johon humalainen kunnanjohtaja oitis suostuu.
Iiris on kadottanut näkyvistä kolmannen aviomiehensä Veikon ja pelkää tämän aiheuttavan jonkinsortin hämminkiä käytöksellään. Iiris etsii Veikkoa huoneesta jos toisestakin tätä kuitenkaan löytämättä. Veikko kun on salongin nurkkauksessa tarjoiluvaunun takana ja nojailee löysän velttona siihen naukkaillen viskiä.
Yläkerran galleriassa Ainon seuraan on liittynyt hänen äitinsä Ritva. Aino vaatii selitystä äidiltään mieltänsä painavaan isäasiaan.
Tiukka tivaaminen ja ilmiselvä yhdennäköisyys Ainon ja vanha isäntä Rosenbergin välillä saa Ritvan viimein kertomaan tyttärelleen totuuden: vanha isäntä Rosenberg on kuin onkin Ainon isä. Aino ei voi enää hillitä tunteitaan, vaan repii vanhan isännän muotokuvan seinältä ja paiskaa sen lattiaan. Sirpaleiden helinässä Ritva nyyhkyttää hiljaa ja päättää kertoa totuuden myös vanhalle rouvalle. Ritva lähtee alakertaan.
Kaikesta päätellen syntymäpäivät olisi ollut viisasta päättää tähän ja vieraiden olisi ollut jo hyvä poistua tässä vaiheessa koteihinsa.
Äkkiä, kenenkään osaamatta aavistaa, puuttuvat luonnonvoimat syntymäpäivien juonen kulkuun. Ulkona alkaa myrsky pauhata ja tuuli ujeltaa surullista sävelmää syntymäpäivävieraiden korviin. Valtava räsähdys hajottaa tuulen äänen kappaleiksi.
Valot sammuvat ja kirkkoherra sekä humalainen kunnanjohtaja ryntäävät ulos kartanosta katsomaan, mikä sai äänen aikaan. Autonkuljettaja Uuno liittyy heidän joukkoonsa. Pienen matkan päässä talosta havaitaan suuri puu kumartuneena tien poikki katkaisten pääsyn pois talolta. Salongissa vanha rouva istuu tuolissaan ja jakelee ohjeita. Violan tehtäväksi tulee kätevän Olavin hakeminen metsämökistä apuun. Viola ryntää pitkät hiukset hulmuten läpi myrskyn talonmiehen hommia hoitavan Olavin pienelle mökille kartanon puutarhaan.
Piiat saavat tehtäväkseen kynttilöiden ja tulitikkujen etsimisen.
Yleisen sekasorron turvin hieman humalainen Sylvi saa loistokkaan idean ja hiipii salonkiin aikomuksenaan varastaa vanhan rouvan Fabergé- munan. Sylvi on kuullut rouvan puhuvan sen arvokkuudesta ja harvinaisuudesta ja Sylviä kiinnostaa liittää se varastettujen arvoesineiden kokoelmaansa huoneensa salaiseen kätköön.
Taloudenhoitaja Tyra ja hämärähommista palannut piika Sylvi löytävät kynttilät ja lämmin valo saa vieraat hieman rauhoittumaan. Olavikin saapuu Viola kannoillaan ja kätevänä miehenä saa sähköt korjattua ja valot syttyvät taas taloon.
Sylvi on ollut tarkkana pienestä hiprakasta huolimatta ja nähnyt Olavin ja Violan suutelevan heidän saapuessa talolle. Veikkoa etsiskelevä Iiris huomaa taloudenhoitaja Tyran heittävän jotakin takkaan juuri kun valot syttyvät.
Agnes pyytää lasin konjakkia ja lähtee viemään sitä vanha rouva Rosenbergille. Äkkiä Agneksen karmiva huuto kiirii kartanon huoneissa. Kaikki, jotka ovat sisällä ryntäävät huudon suuntaan. Agnes osoittaa kasvot kalpeina vanhaa rouvaa, joka istuu tuolissaan – elottomana!
Muiden mukana salonkiin saapunut Klaus tutkii vanhan rouvan pulssia ja toteaa tämän kuolleeksi. Vanha rouva Rosenbergin silkkihuivi retkottaa kaulassa ja jäljet kaulassa viittaavat murhaan. On ilmeistä, että hänet on kuristettu hänen omalla silkkihuivillaan.
Tunnelma on järkyttynyt: Iiris nauraa hysteerisesti ja Viola itkee lohduttomasti. Agnes ei pysty hetkeen puhumaan mitään.
Tyra juoksee ulos hakemaan kirkkoherraa, kunnanjohtajaa ja Uunoa.
Uuno huutaa heti vanhan rouvan havaittuaan: kuka on murhaaja!
Agnes kokoaa itsensä nopeasti ja ohjaa syntymäpäivävieraat viereiseen huoneeseen. Klaus yrittää soittaa poliisille, mutta puhelin ei toimi. Myrsky on tuhonnut puhelinlinjan, eikä kartanolta pääse pois kaatuneen puun vuoksi. Agnes pyytää Sylviä tuomaan konjakkia rauhoittamaan järkyttyneiden syntymäpäivävieraiden hermoja. Sylvi muistaa rauhoittaa konjakilla myös omat hermonsa.
Kirkkoherra pyytää kaikkia hiljentymään murhenäytelmän äärellä. Aika nopeasti selviää, että kirkkoherrasta ei ole apua murhan selvittämisessä, hän rukoilee apua korkeimmilta voimilta.
Olavi yrittää ratkaista kaatuneen puun ongelmaa ulkona myrskyn hankaloittaessa työtä.
Konjakin rauhoittavan vaikutuksen myötä alkaa itse kullekin valjeta, että vanha rouva Rosenbergin murhaajan täytyy yhä olla talossa. Kukaan syntymäpäivävieraista ei ole poistunut talosta. Kartano on eristyksissä, eikä puhelinta saada toimimaan.
Agnes ottaa ohjat käsiinsä ja päättää ryhtyä selvittämään missä vieraat ovat olleet murhan tapahtuma-aikaan.
Tunnelma on painostava ja epäilys leijuu hetken hallin katossa laskeutuen vuoron perään kunkin syntymäpäivävieraan ylle.

Aino, missä sinä olit, kun valot sammuivat?

Kysyy Agnes Ainolta, jonka hiuskiehkura sojottaa hieman sekasortoisesti eteenpäin.

Olin yläkerrassa, äitini Ritva voi sen todistaa.

Agnes katsoo Ritvaan, jonka sekä silmät että posket punoittavat.

Totta, mutta minä päätin ensin lähteä alakertaan Mathildan luo, koska tuota, no meillä on vähän asioita, mutta sitten ymmärsin, että tyttäreni tarvitsee minua ja palasin takaisin yläkertaan Ainon luo. Tästä lähtien meillä puhutaan aina asiat selviksi.

Ritva halaa Ainoa, joka painautuu äitiään vasten ja kyynel vierähtää hänen poskelleen.

Kirkkoherra selvittelee kurkkuaan:

Minä menen takuuseen siis, itseni lisäksi, kunnanjohtaja Eerosta, meillä oli tuollainen pieni viaton peli tuossa ja sitten lähdimme ulos selvittämään tilannetta. Niin ja myös Uuno oli siellä kanssamme, tuota siis selvittämässä tilannetta. Sitten tulimme kaikki sisään yhdessä.
Minä oli hakemassa Olavia! Viola huudahtaa ja punastuu.
Ja siis minä olin Violan kanssa, siis seurassa. Olavi sanoo ja katsahtaa Violaan lempeästi.
Mutta minä näin, että Tyra heitti salaperäisesti jotain takkaan, sanoo Iiris äkkiä. – leimahdus vain, niin se oli palanut poroksi! Mitä se oli Tyra, yrititkö hävittää todistusaineistoa?

Kaikkien katseet kääntyvät Tyraan, joka seisoo vähän kauempana Sylvi seuranaan.

Ehdottomasti se oli omia yrttejä, sydänvikaani, digitalista. Tyra kiiruhtaa sanomaan.

Sylvi vilkaisee Tyraa ja aukaisee suunsa kuin sanoakseen jotain, mutta päättääkin sitten napsauttaa suunsa kiinni ja pysyä vaiti.

Agneksen katse kiinnittyy Sylvin pullottavaan esiliinan taskuun.

Mitä Sylvi kannat esiliinasi taskussa? Agnes kysyy.

Samalla Klaus lähestyy Sylviä ja nappaa nopealla liikkeellä Sylvin esiliinan taskusta Fabergé – munan. Sylvi henkäisee kuuluvasti ja alkaa selitellä hermostuneesti:

minun piti viedä tämä puhdistettavaksi ja minä siis hiivin, tarkoitan, menin ja otin tuota munan ja kuulin että se on arvokas ja siis varovasti ja tuota..
Pitäisikö meidän vielä käydä tarkistamassa Sylvin huone varmuuden vuoksi, kysyy Klaus epäilevänä.
Ei tietenkään, Sylvi huudahtaa ja vilkuilee levottomana ympärilleen. Sylvi katse osuu hahmoon, joka astelee salongin ovesta ja Sylvi kirkaisee. Tulija on Veikko.

Kun vihdoin Veikkokin on hoiperrellut paikalle, ovat kaikki syntymäpäivävieraat koolla hallissa.
Agnes huudahtaa: Veikko, missä ihmeessä sinä olet ollut?
Iiristäkin kiinnostaa sama asia: Niin justiinsa, Veikko! Minä olen etsinyt sinua ympäri taloa, huutaa Iiris.
Veikko vastaa sammaltaen, sanoja pitkään etsien:

Minä olen ollut tuolla, tuoll… no sssalali ssss .. salissa. Tarjoiluvaunun kanssha.. konjam..konajakki – hik.. huikka.
Veikko vaikenee, mutta jatkaa yhä hikkaamista.
Agnes: olitko Veikko samassa huoneessa rouva Rosenbergin kanssa, kun valot sammuivat? Olitko salongissa? Kuulitko mitään?
Veikko: Hik.. juu – uu. .. eeeennn . hik, Mulla tämä hik.. hikka.
Agnes puistelee päätään ja siirtää katseensa Iirikseen, joka katselee silmät leimuten, mutta rakastuneesti Veikkoa.

Agnes: Iiris missä sinä olit, kun valot sammuivat?

Minä etsin Veikkoa, arvasin, että hän raasu on saattanut ottaa muutaman konjakin liikaa. Olin tuolla – Iiris huitaisee kädellään epämääräisesti ympärilleen – ja tuolla. Iiris siristelee silmiään kohti Agnesta.

Veikko keskeyttää Iiriksen:

Oi armain, sinähän melkein löysit minut. Ihan lähellä olit…ihan nääääiin lähellä. Veikko näyttää huojuvasti etusormella ja peukalolla, miten lähellä Iiris on ollut löytää hänet.
Mutta et löytänyt, kun olin ssiellä tarjoiluvaunun takana. Kuulin, kun puhuit aaaika tiukkaan sävyyn äidilles. Olikos siinä ihan riitaa…taisit hik touhuta jotain sen äitisi huivin kanssa..hik.
Yhtäkkiä Veikko vaikenee ja vilkuilee epäilevästi Iiristä.
Agnes katsoo myös tiukasti Iiristä, jonka kasvojen ilme on hämmentynyt. Iiriksen katse sinkoilee vauhkona ihmisestä toiseen.
Minä, siis… tein sen meidän vuoksemme, Veikko! Me tarvitaan ne rahat ja äiti… äiti uhkasi muuttaa testamenttia…minun oli pakko… yksinkertaisesti pakko, ennen kuin on liian myöhäistä!
Sinä..sinä tapoit hänet! Veikko huudahtaa.

Iiriksen ote lasista kirpoaa ja lasi putoaa lattialle. Lasi särkyy kirkkaasti helisten ja ääni kiirii hallin seinistä aina yläkerran muotokuvagalleriaan saakka, jossa öljyvärimaalaus vanha herra Rosenbergistä lojuu särkyneenä lattialla. Seinällä riippuu hieman vinossa Mathilda Rosenbergin muotokuva. Kuvassa rouvan asento on jäykkä ja katse tiukka.