Saavutettava patsaspuisto

Sanna Tynkkynen

29.7.2026

Lennart Olavi Lanu

Metsän keskellä kulkevan leveähkön hiekkapolun ylle kaartuu suuri kivinen rakenne, joka muistuttaa luonnon muovaamaa holvikaarta. Kaari muodostuu kahdesta massiivisesta, pyöristyneestä kivipaadesta, joiden välille kaartuu paksu kivisilta. Sen alitse mahtuu kulkemaan kävellen.
Kiven pinta on epätasainen ja rosoinen. Väriltään se on harmaan, ruskean ja punertavan sävyinen, ja siellä täällä kasvaa vihreää sammalta. Holvikaari näyttää ikääntyneeltä ja sulautuu ympäröivään metsään.
Polku jatkuu kaaren alta suoraan eteenpäin tiheään lehtimetsään. Ympärillä kasvaa runsaasti koivuja, kuusia, saniaisia ja muuta aluskasvillisuutta. Aurinko siivilöityy lehtien lomasta, jolloin maahan muodostuu valon ja varjon kirjoma kuvio.
Kuvan vasemmassa ja oikeassa reunassa näkyy hieman ihmisiä, mutta he ovat rajautuneet lähes kokonaan kuvan ulkopuolelle. Huomio kiinnittyy selvästi kivikaareen, joka toimii polun näyttävänä porttimaisena maamerkkinä ja luo vaikutelman kulkemisesta metsän halki luonnon muovaaman tai taideteoksen kaltaisen kiviholvin läpi. Alt-teksti on laadittu tekoälyllä.
Kaari-veistoksen alta voi kulkea ja tarkastella teosta myös alapuolelta. Kuva: Sanna Tynkkynen

Lennart Olavi Lanu (1925-2015) oli suomalainen taidemaalari ja kuvanveistäjä. Hän tutki teoksissaan ihmisen suhdetta luontoon. Lahden Kariniemessä on Lanu-puisto, jossa on hänen betoniveistoksiaan. Lahden kaupunki tilasi teokset ja vuonna 1988 alkanut projekti kesti neljä vuotta. Puistoon valmistui kaksitoista suurta betoniteosta, jotka sulautuvat maisemaan kuin olisivat aina olleet siellä. Muotit veistoksiin tehtiin taiteilijan kotipihassa Patomäessä ja valutyöt toteutettiin Renkomäen sorakuopalla yhteistyössä suomalaisen kivipohjaisia rakennusmateriaaleja valmistavan Ruduksen kanssa. Projektin loputtua taiteilija oli uupunut, mutta tyytyväinen. Hän oli saanut toteuttaa yhden suuren haaveensa kotikaupunkiinsa. Lanu-puisto on tunnetuin osa kuvataiteilija Olavi Lanun elämäntyötä ja se jäi hänen viimeiseksi suureksi taiteelliseksi kokonaisuudekseen. Mukkulan Lehtiojan palvelutalon pihalle sijoitetut kolme veistosta ovat hänen viimeisiksi jääneet betonityönsä ja hän vietti Samassa paikassa elämänsä viimeiset kaksi kuukautta. Lanu ei halunnut muistella menestystään, eikä nimetä yhtään teosta tärkeimmäksi. Hänen mukaansa kiinnostavin työ on aina se viimeisin.

Saavutettavuusteko

Olavi Lanun satavuotisjuhlavuotta vietettiin vuonna 2025. Tämän kunniaksi Päijät-Hämeen Näkövammaiset ry. teetti Lanu-puiston ja viereisen Pikku-Vesijärvenpuiston teoksista kuvailutulkkaukset, jotka ovat vapaasti kuunneltavissa yhdistyksen kotisivuilla.
Sivuilla on Lanun teosten kuvailut äänitteenä ja tekstinä, sanakartat kummastakin puistosta ja pieni historiikki itse taiteilijasta.
Kuvailutulkkauksesta, äänityksestä ja editoinnista vastasi kuvailutulkki Henrik-Kristian Telkki ja kuvailutulkkauskonsulttina toimi Sylvi Sarapuu. Projekti on toteutettu Lahden kaupungin tuella. Se on ensimmäinen Lahden kaupungin tukema taiteen saavutettavuusprojekti.
Lanu-puisto ei ole maastoltaan kovinkaan esteetön, koska veistokset on sijoitettu rinteeseen ja siirtyminen niiden välillä vaatii jonkin verran kävelyä. Kuvailutulkkaukset mahdollistavat Lanun teoksiin tutustumisen myös niille, joille paikan päälle kapuaminen on vaikeaa. Tulevaisuudessa on tarkoitus liittää kuvailujen yhteyteen myös valokuvat teoksista.

Kuvailtu kierros ja piknik

Metsäaukealla seisoo kookas kiviveistos, joka muodostuu kahdesta toisiaan vasten nojaavasta kivipaadesta. Kivet on muotoiltu muistuttamaan kahta ihmishahmoa, jotka kumartuvat hitaasti toisiaan kohti. Niiden yläosat kapenevat pyöreiksi "päiksi", jotka koskettavat kevyesti toisiaan otsasta tai kasvoista.
Hahmojen rungot ovat massiiviset ja kallistuvat etuviistoon. Ne näyttävät ikään kuin istuvan tai polvistuvan suurten kivijalkojen varassa. Kokonaisuus antaa vaikutelman hiljaisesta kohtaamisesta tai tervehdyksestä. Hahmot ovat lähes saman kokoiset, ja niiden asennot ovat peilikuvat toisistaan.
Kivien pinta on karkea ja epätasainen. Väri vaihtelee vaaleanharmaasta ruskehtavaan, ja pinnoilla kasvaa paikoin vihreää sammalta sekä vaaleita jäkälälaikkuja, jotka korostavat teoksen ikää ja luonnon vaikutusta.
Veistos sijaitsee metsän keskellä avoimella hiekkapohjaisella alueella. Taustalla kohoaa tiheä lehtimetsä, jonka joukossa kasvaa myös muutamia havupuita. Auringonvalo siivilöityy lehtien lomasta ja luo maahan pehmeän valon ja varjon verkoston. Tunnelma on rauhallinen ja lähes meditatiivinen.
Teoksen voimakkain vaikutelma syntyy siitä, että kaksi kivistä hahmoa näyttää olevan syvässä, sanattomassa yhteydessä toisiinsa – kuin ne vaihtaisivat hiljaisen tervehdyksen tai jakaisivat yhteisen hetken keskellä metsää. Alt-teksti on luotu tekoälyllä.
Olavi Lanun veistos Kaksi kiveä, kuva: Sanna Tynkkynen.
Henkilö pitelee molemmin käsin vaaleaa pienoismallia metsän reunassa kulkevan sorapolun varrella. Pienoismalli on noin kahden käden korkuinen, ja se esittää kahta toisiaan syleilevää tai tiiviisti toisiaan vasten seisovaa ihmishahmoa.
Hahmot ovat pelkistettyjä: päät ovat pyöreät ja kasvottomat, vartalot pehmeälinjaiset ja raajat paksut sekä hieman kömpelöt. Kasvonpiirteitä tai vaatteita ei ole kuvattu. Hahmot kietovat kätensä toistensa ympärille rinnan korkeudella. Ne seisovat jalat lomittain, mikä korostaa vaikutelmaa läheisyydestä ja yhteenkuuluvuudesta.
Veistos on valmistettu vaaleasta kivestä tai keraamisesta materiaalista. Sen pinnassa näkyy pieniä ruskeita pilkkuja ja epätasaisuuksia, jotka antavat sille luonnonkivimäisen ilmeen. Muotoilu on pehmeää ja pyöristettyä, eikä siinä ole teräviä kulmia.
Pienoismallia pitelevän henkilön sormet tukevat sitä alhaalta ja sivuilta. Vasemmassa nimettömässä näkyy sormus. Kuvan vasemmassa alakulmassa erottuu myös vaalean opaskoiran pää ja musta valjas, mutta koira näkyy vain osittain.
Taustalla levittäytyy vehreä metsä, jossa kasvaa lehti- ja havupuita. Oikealla näkyy tumma, pystysuora opastaulu tai infokyltti. Auringonvalo suodattuu puiden lomasta ja valaisee sekä pienoismallin että ympäröivän kasvillisuuden.
Kuva välittää vaikutelman tunnusteltavaksi tarkoitetusta pienoismallista, jonka avulla kävijä voi hahmottaa metsään sijoitetun suuremman veistoksen muodon käsin koskettelemalla ennen varsinaisen teoksen kohtaamista. Alt-teksti luotu tekoälyllä.
Keramiikasta valmistettu pienoismalli Kaksi kiveä-veistoksesta. Kuva: Sanna Tynkkynen

Kesäkuun 18. päivänä Päijät-Hämeen näkövammaiset ry. järjesti jäsenistölleen tutustumisretken Lanun patsaspuistoon. Kierros mentiin sanakartan mukaisessa järjestyksessä ja teosten kohdalla kuunneltiin yhdessä kuvailutulkkaus niistä. Kierroksella saatiin tutustua myös kolmeen Sylvi Sarapuun kuvailutulkkauksen pohjalta tekemään pienoismalliin.
Sää suosi alkukesän lämmöllä ja Lanu-puiston lumo avautui parhaimmillaan. On jotenkin käsittämätöntä, miten aivan Lahden keskustan tuntumassa voi astua metsän keskelle kuin toiseen maailmaan. Alkukesän vihreyteen puhjennut luonto loi Lanun teoksille juuri hänen tarkoittamansa ympäristön. Tuoksumaailmakin helli puiden kukinnan ollessa parhaimmillaan ja kuvailujen lisäksi saatiin nauttia lintujen konsertista. Lopuksi laskeuduttiin Pikku-Vesijärvenpuiston rantaan nauttimaan piknikeväitä ja jakamaan tuntemuksia kierroksesta.
Kesäinen retki Lanu-puiston siimekseen ja suurten betoniveistosten maailmaan oli onnistunut tapahtuma. Lanu halusi teosten kutsuvan katsojiaan osallistumaan ja ne on tarkoitettu esimerkiksi lasten kiipeilyä varten, joten kuvailutulkkaukset tukevat myös näkövammaisten mahdollisuutta tutustua hänen taiteeseensa. Paikkana puisto on mitä mainioin, sillä Lanulle luontosuhde oli tärkeä. Patsaat saavatkin osan ilmeestään luonnon osallistuessa niiden muovautumiseen sammalen, jäkälän, luonnollisen kuluman ja valon ja varjojen leikin kautta. Olisikin mielenkiintoista käydä katsomassa, millaisina veistokset näyttäytyisivät muina vuodenaikoina.

Kirjoittaja: Sanna Tynkkynen

Olen Sanna Tynkkynen Lahdesta. Tämän blogin edeltäjässä, Kajastus -lehdessä, vein lukijoita muun muassa ruokamatkoille eri puolille maailmaa. Kirjoittaminen on ollut minulle pienestä lähtien luontevin tapa ilmaista itseäni ja nykyään se on rakkaan harrastuksen lisäksi myös työ. Tervetuloa lukemaan ja kokemaan kanssani taas jotain uutta!