Murhia ja kukkasia Kouvolan Dekkaripäivillä
Ilkka Väisänen
1.9.2026
Tätä päivää olin kauhunsekaisella innolla odottanut. Heinäkuun 24. päivä vuonna 2026. Olin matkalla Kouvolaan, kuuluisille Dekkaripäiville. Löytyisikö sieltä kaapeista pelkästään kirjoja vai luurankoja. Joka tapauksessa tiesin, että loistava kirjoittaja Sari Kekkonen kukitettaisiin.
Kirjoittaminen on sanoilla maalaamista
Tapasinkin Sarin jo menomatkalla ja varmistuin, että meitä ei seurattu. Sarilla on kuvataidetausta, mutta näön heikennyttyä kuvien rinnalle oli pakko etsiä muitakin ilmaisumuotoja. Silti jonkin verran kuvia häneltä syntyy edelleen.
– Kirjoittaminen on eräänlaista sanoilla maalaamista, joten se tuntuu luontevalta. Uusia aluevaltauksia ovat viimekeväinen osallistuminen Dephts & Horizons -performanssiprojektiin, jossa joutui sukeltamaan esittävän taiteen maailmaan. Kaikki uusi kiehtoo, juuri nyt on työn alla roolipelihahmon tuottaminen 1920-luvun New Yorkiin, Sari kertoi salaperäisesti supisten.
Dekkaripäivien persoonallinen tapahtumapaikka
Saavuimme Kouvolan Myllykoskelle, noin 15 kilometriä keskustasta. Tapahtumapaikkana oli Kulttuuritalo Wanha Rautakauppa, kyljessään Reuna-kustantamon kirjakauppa. Ohjelma soljui korkean kirjahallin lavalla. Hallin seinillä oli kirjoja lattiasta kattoon. Pihalla levittäytyi myynti- ja esittelypöytiä ja pari kahvilaa/baaria tyydytti osallistujien nälkää ja janoa.
Tapahtumaranneke oli edullinen, 10 euroa päivältä. Toki Tarkistin, että siinä ei ollut paikanninta eikä mikrofonia. Korviin kantautui paikallista murretta, ei sanottu minä ja sinä vaan miä ja siä. Noin ei ainakaan murhaaja puhuisi. Käsiohjelmassa minua ilahdutti erityisesti seuraava lause: Dekkaripäivillä ei tapahdu rikoksia – siitä pitävät huolen kaksi leppoisaa mutta tinkimätöntä järjestyksenvalvojaa. En tarvitsisikaan pippurisumutintani.
Tapahtuman tuottaja Tarja Tornaeus kertoi luottamuksellisesti vain minulle, että päivät järjestettiin nyt jo 30. kerran.
– Ensimmäiset Dekkaripäivät järjesti työryhmä, jossa oli kirjaston, kansalaisopiston ja poliisin edustaja. Rikostarinat eivät silloin vielä olleet niin suosittuja kuin nykyisin. Tänä vuonna järjestelyissä olivat mukana kirjasto, Reuna-kustantamo ja tapahtumapaikka Kulttuuritalo Wanha Rautakauppa, Tarja paljasti häntä kuulusteltuani.
Tarjalta kuulin myös, että Suomeen on tullut paljon pieniä dekkaritapahtumia. Kouvolan tapahtuman kanssa yhtä aikaa oli Pieksämäellä uusi dekkarifestivaali.
Rikosnovellikilpailu Todistajan taakka
Nyt päivän jännittävimpään tapahtumaan. Saimme kuulla, että vuosittaiseen Dekkaripäivien rikosnovellikilpailuun oli tullut 152 novellia. Raati oli näistä valikoinut 30 novellia, jotka julkaistiin nyt antologiana nimellä Todistajan taakka. Nuo 30 kirjoittajaa kutsuttiin yksitellen lavalle kukitettaviksi.
Lavalle kuulutettiin myös, rumpujen pärinää: Sari Kekkonen. Onnea ja taputuksia, Sari! Hänen novellinsa nimi on Aikuisten oikeasti. Kukituksen aikana novellista arvioitiin, että siinä lukija saa tietää enemmän kuin päähenkilö ja että loppuratkaisu on hykerryttävä.
Tämän jälkeen julistettiin kilpailun kuusi parasta novellia, ja sen jälkeen niistä vielä sijoille 1 – 3 valitut. Kolme parasta valitsi päätuomari, tai diktaattori kuten hän itse sanoi, historiantutkija, Helsingin yliopiston dosentti Aleksi Mainio. Hän valitsi parhaaksi Tuomas Laaksosen novellin Sodan varjolla. Se oli päätuomarin mukaan kauhistuttavuudessaan vavahduttava ja juoneltaan nerokas rikosnovelli. Onnea Tuomas ja muut kärkeen rankatut!
Päivän ohjelmassa oli myös muun muassa aiempien vuosien kirjoituskilpailujen voittajien kuulumisia. Todistajan taakka -teemasta oli paneelikeskustelu, yhtenä osallistujana syyttäjä Perttu Könönen. Yritin pysyä poissa hänen näkökentästään. Iltapuolella oli luvassa bändimeininkiä.
Seuraavana päivänä minua olisi kiinnostanut ainakin kirjailija Antti Tuomaisen vierailu sekä mielenkiintoiselta kuulostanut Tapetaan dekkaristi -kilpailu. Viimemainittu oli kuulemma leikkimielinen, mistä en olisi niin varma. Valitettavasti en voinut enää toisena päivänä osallistua.
Miten voisin harrastaa kirjoittamista?
Ehdin vielä ennen lähtöä kysäistä Sari Kekkoselta, miten hän käytännössä harrastaa kirjoittamista:
– Kirjoittaminen sujuu parhaiten, jos meneillään on jokin kurssi, projekti tai ryhmän synnyttämä luova ilmapiiri. Toisin sanoen, tarvitsen ulkoisen ärsykkeen tarttuakseni näppäimistöön. Dekkarinovellikilpailuun yllykkeen antoi Näkövammaisten Kulttuuripalvelun viime syksynä järjestämä trillerikurssi. Sen vauhdittamana teksti syntyi luonnollisena jatkumona kurssilla käsitellyille teemoille, Sari kertoili jo vapautuneesti kukkanen käsissään.
Voimme nyt kaikki kirjoitushaluiset ottaa onkeemme Sarin vinkeistä ja osallistua vaikkapa kirjoituskursseille ja kenties kilpailuihin. Dekkaripäivien kirjoituskilpailusta ensi vuodelle ei ole tätä kirjoitettaessa vielä tietoa.
Intoa kirjoittamiseen!
Mitä dekkaria suosittelet tai minkä luit viimeksi?
Tarja Tornaeus:
– Minä luin viimeksi Risto Malinin kirjan Pirun Polska, se oli hauska ”musiikkihistoriallinen” dekkari.
Sari Kekkonen:
– Dekkarimaailmassa suosikkejani ovat tällä hetkellä Anders de la Motten teokset.
Todistajan taakka -antologiaa myy muun muassa: Reunan kirjakauppa, Myllykoskentie 17, Myllykoski (Kouvola), puh. 040 578 8049, sähköposti infoposti@reunalla.fi
Tätä kirjoitettaessa tuli tieto, että Saavutettavuuskirjasto Celia tuottaa antologian äänikirjaksi.
