Eleettömät eleet
Aila Malkki
22.5.2024
Aki Kaurismäen tuore elokuva Kuolleet lehdet sai ensi-iltansa syksyllä 2023. Kauan odotetussa teoksessaan ohjaaja kertoo tarinan kaipauksesta. Sen saattaisi luokitella jopa film noiriksi teemanaan loputon kaipuu. Kerronnasta vain puuttuu mustanpuhuva kyynisyys.
Kuolleet lehdet puhaltavat kasteen raikkaan tuulahduksen elokuvakentälle. Tuttu sanapari ansaitsee uuden tulkinnan. Nyt siinä yhdistyvät herkkä melankolia ja tyylikäs nostalgia. Tarina tutkii tunteiden ajattomuutta tarkkaan harkituissa puitteissa. Siksi suuntaus on viehättävän omintakeinen.
Kirjoittaja-ohjaajan teos vaatii pysähtymistä. Tiivis eläytyminen avaa katsojan sisintä. Se ehkä löytyy ankean arjen kuvien alta. Arki kolhii itsetuntoa, mutta kirjakielinen puhe loihtii niukkuuden taianomaisesti aitoudeksi. Kiireen sijasta nautitaan ajasta. Se riittää.
Tunteet näkyvät eleettömissä eleissä. Mitä vähemmän näytellään, sen enemmän eletään. Tie Kaurismäen kieleen vie humaanin ymmärryksen kautta. Näennäisen ilmeetön vuoropuhelu peilaa karua menneisyyttä. Lähikuvissa korostuu sanaton yhteys ihmisten välillä. Keskittymällä päärooleihin päästään käsiksi sisältöön, jonka arvon lopulta katsoja itse sisäistää.
Kaurismäen kohdalla vain vähän on paljon. Kuiskaus kuuluu kauimmas. Sama aate värittää älykästä huumoria. Hillityt sanailut kuuluvat ohjaajan vakiokeinoihin. Tahattoman hauskat oivallukset ovat filmin tähtihetkiä. Siinä on kaikki. Vaatimattomuus vetoaa eniten. Ja tunnelma välittyy katsomoon.
Kolkot talot rapistuvat mutta huokuvat asukkaiden lailla ylvästä tyyneyttä. Syrjäytyneet hakevat vertaisiaan. Läheisyys haihtuu harhanataivaan tuuliin. Sade ropisee ikkunaan kostean yön pisaroina. Sydän sykkii yksinään. Mikään ei jatku ikuisesti. Mikä on totta? Onko totuutta olemassakaan? Tulevan voi silti kuvitella onnelliseksi.
Niin käy nytkin lopussa, kun vapaus vihdoin koittaa. Taru päättyy romanttiseen kuplaan, josta voi irtautua hymyillen. Seuraavaa kokemusta odotellessa on hyvä muistaa, että ajaton elokuva vaatii aikaa uhmaavan juonen. Kun se syntyy, ohjaaja vangitsee jälleen katsojat hiljaisella karismallaan.
