Hevosen silmin
Marianne Tenhami
10.12.2024
Ingressi
Näkövammaisten Palvelu-ja Toimintakeskus Iiriksessä kuultiin ensiesitys Mia Takulan ja Ellen Virmanin ääniteoksesta Hevosen silmin. Sen jälkeen ääniteoksen tekijät ja Sokeiden Kuunnelmaraati keskustelivat teoksesta. Tapahtumaa koordinoi Baltic Circle yhteistyössä Näkövammaisten Kulttuuripalvelun ja Näkövammaisten liiton kanssa.
Teksti
”Hevosen silmin -ääniteos on sellainen, jota hevonenkin kuuntelisi ja josta hevonenkin pitäisi, ainakin saatavissa olevien uusimpien tutkimusten ja kokemusperäisen tiedon mukaan”, kerrotaan Baltic Circlen tiedotteessa. Ääniteos liittyy Radio that Matters -EU-hankkeeseen, jota Baltic Circlessä on toteutettu yhdessä italialaisen ja ranskalaisen festivaalin kanssa kahden vuoden ajan. Hankkeessa korostuvat esitystaide, radiofonia ja akustinen inklusiivisuus.
-Olemme tehneet yhteistyötä paikallisten näkövammaisten ja taiteilijoiden kanssa liittyen taiteilijoiden tekemiin ääniteoksiin. Näin tulivat mukaan Mia Takula ja Ellen Virman, joilta tilasimme ääniteoksen Hevosen silmin sekä Sokeiden Kuunnelmaraati, jonka kanssa teimme yhteistyötä myös viime vuonna ääniteoksen Valtapuisto tiimoilta, Baltic Circlen taiteellinen johtaja Hanna Parry valotti.
Hevosella on pitkiä, syviä ystävyyssuhteita
Mia Takulan ja Ellen Virmanin kaksiosainen ääniteos Hevosen silmin kertoo hevosen tavasta kokea ympäristö, lajikumppanit ja muut eläimet sekä ihminen. Taustalla soi Ellen Virmanin ääniteokseen säveltämä musiikki. Hevosen silmin ensimmäisessä osassa Equus caballus Etologi, hevostutkija Verna Vilppula esittelee uusimpia tutkimustietoja hevosten kokemusmaailmasta, aisteista, kommunikoinnista ja ystävyyssuhteista.
-Hevoset viestivät äänellään vain tietyissä tilanteissa, kuten tervehtiessään hörinällä. Jos ne ovat erkaantuneet laumastaan tai emostaan, ne hirnuvat. Hevoset viestivät pääasiallisesti visuaalisilla tavoilla, kuten kehon asennoilla, suunnalla ja muodolla sekä kasvojen ilmeiden muutoksilla. Hevonen on ensisijaisesti sosiaalinen, ystävällinen eläin. Sosiaalisuuden sisällä se muun muassa syö, juo, liikkuu ja nukkuu koko ajan läheisten yksilöiden kanssa. Hevosilla on usein pitkiä, syviä ystävyyssuhteita, Verna havainnollisti ääniteoksessa. Kuulimme viehättäviä äänikuvia hevosten nauttiessa alkukesäisestä ympäristöstä laitumella heinää rouskuttaen ja ystäviensä kanssa paikasta toiseen lähekkäin samaan aikaan siirtyen. Välillä laukattiin ja ravattiin.
-Hevonen on sosiaalinen laumaeläin, pureskeleva eläin ja kävelevä eläin, Verna täsmensi ääniteoksessa.
Minulla on suuri sydän, jaksan lohduttaa sinua
Hevosen silmin toisessa osassa Kentauri sokea pararatsastaja Marja Mikola antoi esimerkkejä suhteestaan hevosiin.
-Lauri on osa minua ratsastaessani sillä. Se antaa minulle mahdollisuuden valita suunnan ja nopeuden ja toteuttaa ne minun puolesta, hän kertoi ääniteoksessa. Hevosen silmin Äänimaailma on toteutettu niin houkuttelevasti ja elävästi, että kuunnellessa äänikuvia Marjan ja Laurin yhteistyöstä kouluratsastuksessa teki mieli hypätä hevosen selkään ja alkaa ratsastaa. Marja kun ääniteoksessa ihan oikeasti ratsastaa Laurilla. Hän joutui lopettamaan hevosensa Erkin kaularangan rappeuman vuoksi.
-Tullessani tämän jälkeen ensimmäisen kerran tallille tallin käytävällä seisova hevonen houkutteli minua luokseen. Kävelin hevosta kohti. Hevonen kaappasi minut turvallaan kaulaansa vasten sanoen: ”Tule tänne. Minulla on suuri sydän ja jaksan lohduttaa sinua.” Yleensä tämä hevonen ei välitä juurikaan muista ihmisistä kuin omistajastaan. Edelleenkin tavatessamme hevonen tulee morjestamaan minua kaapaten minut turvallaan kaulaansa vasten kysyen, oletko toipunut surustasi, hän kuvaili ääniteoksessa. Sokeutumisensa jälkeen Marja oli seuraamassa ystävänsä ratsastustuntia. Ystävä kysyi, voisiko Marja ratsastaa loppukäynnin hevosella, jolla hänen ystävänsä ratsasti. Tähän suostuttiin ja Marja nousi hevosen selkään lainakypärä päässä.
-Minua jännitti ihan hirveästi. Kiivettyäni hevosen selkään totesin, että täällä minä haluan olla. Könöttäessäni hevosen selässä ja pidellessäni ohjia havaitsin, että tämä on minun tapani edetä. Sain silmät ja jalat, Marja selitti ääniteoksessa.
Minun korvaani tämä miellytti
Ellen Virman ja Mia Takula ovat tehneet yhteistyötä aikaisemminkin. Heidän edellinen teos Eläinharha – Eläimet eivät puhu on kuultavissa Yle Areenassa.
-Eläinharhaa tehdessämme keskustelimme siitä, että monilla eläimillä on kykyjä ja aisteja, joita ihmisillä ei ole tai ne ovat ihmisillä heikompia kuin muilla eläimillä, muun muassa kalojen kylkiviiva-aisti tai hevosten kyky aistia magneettikenttiä. Hevonen näkee värit eri tavoin kuin ihminen ja hevosen näkökenttä on hyvin laaja. Se näkee hämärässä paremmin kuin ihminen. Hevosten kuulo on tarkempi kuin ihmisillä. Meitä myös kiinnosti, miten eri tavoin ihmiset aistivat asioita ja miten tämä vaikuttaa tehtäessä yhteistyötä muun lajisten eläinten kanssa, tässä tapauksessa hevosten kanssa, Mia kertoo ideasta Hevosen silmin -ääniteokseen. Haasteena oli tehdä ääniteos juuri hevosista, jotka ääntelevät vähän. Toinen haaste oli hevosalan monenkirjavuus: osa hevosten omistajista seuraa hyvin tarkasti uusimpia tutkimuksia hevosten hyvinvoinnista pyrkien huomioimaan ne, mutta näin ei valitettavasti aina ole. Hevosten käyttö para-ja terapiaratsastuksessa kiinnosti myös tekijöitä. Hevosen silmin -ääniteos on molemmille läheinen heidän ollessa hevosharrastajia. Ääniteokseen on äänitetty 14 hevosta neljällä tallilla.
-Oli oltava mahdollisimman rento niin, että osaisi äänittäessä olla luontevasti hevosten kanssa, eivätkä äänitysvälineet ja -tilanne herättäisi hevosissa jännitystä tai outoutta. Ratsastaessa äänitettäessä ei saanut olla kahisevia vaatteita ja piti yrittää olla hengittämättä, Ellen muisteli.
-Ääniteosta tehdessä minulle vahvistui voimakkaasti, miten erilainen eläin hevonen on ihmiseen verrattuna. Hevosella on erilaiset aistit, kyvyt ja tarpeet. Opin paljon hevosen herkkyydestä ja vahvuudesta. Hevoset joutuvat elämään ihmisen ehdoilla ja ihmisen maailmassa. Muun muassa hevosen yksintarhaus on väärin, koska hevonen on laumaeläin ja on karsinassaankin yksin. Näin lauma eli hevosen elämä jää kokonaan puuttumaan, Mia jatkoi.
Paikalla olleiden kuunnelmaraatilaisten Anne Huttusen, Riikka Hännisen ja Konsta Suurhaukan palaute Hevosen silmin -ääniteoksesta oli positiivista.
-Kuulin hevosia ja ihmisiä monenlaisissa tilanteissa. Kuulin myös asioita menneisyydestä, koska itsekin olen ratsastanut. Siksikin tämä oli hieno kokemus. Minun korvaani tämä miellytti. Teoksen musiikki sopi hyvin luonnollisesti yhteen teoksen muiden äänien kanssa. Ääniteknillisesti oli hieno kohta, missä hevonen liikkuu ensin etualalla ja sitten äänikuva sumeni. Tämä äänitekninen juttu ilmaisi hienosti siirtymän, Konsta kiitteli.
-Tämä oli valloittava teos. Laskeuduin rauhan tilaan, missä vain kuuntelin teosta: nyt kuunnellaan tätä heinän syömistä, eikä mitään muuta tapahdu tai tässä kohdassa vain laukataan pitkään. Pidin siitä, että ensimmäisessä osassa oltiin vain hevosten kanssa ja sitten mukaan tuli ihmisten ja hevosten yhteistyö. Musiikki tuki hevosten välistä harmoniaa ja hevosten ja ihmisten välistä yhteistyötä. Teki mieli palata teinivuosiin ja hevosten pariin, Riikka hehkutti.
-Minulla ei ole kovin paljon kokemusta hevosista. Siksi en aina ymmärtänyt äänitehosteista, mitä ne hevoset tekevät. Olisin toivonut että äänikuvaa olisi selitetty. Toisaalta ääniteoksessa oli tunnistettavia asioita kuten hevosen harjaamisen ääniä. Ihanin kohta oli laukkaamisen ääni: minulle tuli tunne, että olen nyt hevosen selässä, laukkaan ja tuuli humisee korvissa, Anne lisäsi.