Kamera tallentaa kuvaajan näkemyksen
Pekka Makkonen
13.10.2025
Valokuvaaminen on helppoa, lapsikin voi koneen laukaista, lauloi Kari Peitsamo jo 1970-luvun lopulla. Itse asiassa valokuvaus on kahdensadan vuoden ajan kärsinyt teknisistä haasteista. Vasta digitaaliset kamerat ovat tehneet siitä oikeasti helppoa. Viimeinkin voi keskittyä kuvaamiseen ja jättää kameratekniikan pohtimisen sivuun.
Tässä kirjoituksessa hahmottelen, mistä hyvä valokuva koostuu. Annan vinkkejä näkövammaiselle valokuvaajalle. Esittelen myös omaa tapaani käsitellä valokuvia. Lopuksi pohdin tekoälyn käyttöä kuvankäsittelyssä.
Hyvä valokuva houkuttaa katsomaan
Valokuvaus on hauskaa ja huoletonta tallentamista, eikä nappia painaessa tarvitse pohtia mitään syvällistä. On hyvä kuitenkin hetkeksi vilkaista, mitä mahdollisuuksia kuvaaminen tarjoaa.
Jokaisen valokuvan voi purkaa väri- ja sävypintojen sommitelmaksi. Koska kameran tuottama kuva on pala maailmastamme, sitä voi tulkita myös suhteessa todellisuuteen. Vahva linkki reaalimaailmaan erottaa valokuvan muusta kuvataiteesta.
Jaan kuvaustapahtuman osiin, jotta sitä voi tarkastella pala palalta. Voit pohtia, kuinka ne liittyvät omaan tapaasi valokuvata ja kehittää näin taitojasi palanen kerrallaan.
Kuvausaihe
Valokuvaajan tärkein vaikutuskeino on aiheen valinta, totesi amerikkalainen valokuvataiteilija Diane Arbus. Hän kuvasi neliönmuotoisia mustavalkokuvia 1960-luvun amerikkalaisista, joiden elämä ei ollut helpointa ja kauneinta.
Maailma on täynnä kuvausaiheita. Voit kuvata ystäviäsi, kohtaamiasi eläimiä, näkemiäsi tai kokemiasi maisemia. Voit tallentaa satunnaisia näkymiä kuvapäiväkirjaksitai luoda kuvasarjan oman arkesi iloista ja suruista. Mahdollisuudet ovat loputtomat.
Valo
Valo tekee kuvan, ilman sitä kuvaa ei muodostu. Nykyiset kuvauslaitteet ovat niin herkkiä, että ne onnistuvat tallentamaan kuvan niukassakin valossa. Tämä tuudittaa ajatukseen, ettei kohdetta tarvitse kuvata hyvässä valossa, mutta tämä voi kostautua lopputuloksessa.
Valonlähteet voi jakaa luonnonvaloon ja keinovaloon. Kaikki luonnonvalo on peräisin auringosta. Sää ja vuorokaudenajat saavat sen vaihtamaan muotoaan. Keinovaloksi luetaan kaikki muu, joten siihen kuuluu sähkövalojen lisäksi myös nuotion ja kynttilän valo.
Hyvällä kuvausvalolla tulee olla luonnetta. Tasaisin valo tulee kuvaajan suunnasta. Sivuvalo luo valon ja varjon leikkiä ja korostaa muotoja. Vastavalossa kohde jää siluetiksi, joka voi luoda jännittävän lopputuloksen.
Kuvaushetki
Ranskalainen valokuvaaja Henri Cartier-Bresson loi käsitteen ratkaiseva hetki. Hän tallensi kuviinsa juuri sen oikean hetken, jossa tapahtuma oli kuvan kannalta sopivassa lakipisteessä.
Oikea kuvaushetki voi olla sekin, että ohjaa kohteensa sopivaan paikkaan ja pyytää häntä asettumaan kuvattavaksi. Lopputulos on yleensä parempi kuin hätäisesti hutaistu näppäys kohteen suuntaan.
Sommitelma
Kuvan sommittelu alkaa siitä, miten sijoitat itsesi ja kamerasi. Parempi kuvauspaikka voi löytyä siirtymällä hieman eri paikkaan kuin missä juuri satut olemaan.
Kuvaa sommitellessa on hyvä välttää kohteen sijoittamista täysin keskelle ruutua. Huomioi tämä niin henkilön kuin maiseman horisontin sijoittelussa.
Kolmannessommittelussa Lasket tai nostat kameraa niin, että horisontti jakaa kuvan kolmanneksiin. Samaa tekniikkaa voi käyttää myös kohteiden sijoittelussa.
Kohteen voi sijoittaa myös kuvan etualaan, jolloin sommittelu muuttuu voimakkaammaksi ja kuvaan tulee kaivattua kolmiulotteisuuden tuntua.
Kameratekniikka
Ammattimaisia kuvauslaitteita tarvitsee vain erityistilanteissa.
Yksi perinteisen valokuvauksen hienoimpia tehokeinoja on kohteen erottaminen terävänä epäterävästä taustasta. Tämä optinen efekti liittyy terävyysalueen kaventamiseen. Pienten puhelinkameroiden linssit eivät tähän kykene, mutta muotokuva-tila jäljittelee lopputulosta.
Nopeat tilanteet ovat haastavia puhelinkuvaajalle. Urheiluhetket tai lentävän linnun yksityiskohtainen kuva vaatii erityisherkän järjestelmäkameran ja valovoimaisen teleobjektiivin.
Maisemakuvaus on puhelinkameran kotikenttää. Panoraamatilassa voi kuvata laajoja näkymiä ja täyden ympyrän pyörähdyskuvan. Lähikuvausta varten on hyvä hankkia pidike ja kiinnittää kuvauslaite sillä tukevaan kamerajalustaan.
Oma tulkinta
Edellä mainittuja elementtejä soveltamalla voit kehittää kuvaustaitojasi ja saada aikaan kiinnostavia kuvia. Mukaan olisi saatava vielä oma tulkinta. Sitä on vaikea puristaa muutamaan lauseeseen, sillä jos se onnistuisi, kaikilla olisi samanlainen opittu tulkinta.
Se voi olla erikoinen aihe, omaperäinen lähestymistapa, silmäähipovat sommitelmat tai suoraviivainen, mitäänhäpeämätön lähestyminen kuvattavaan kohteeseen. Oma tulkinta kehittyy vain kuvaamalla ja pohtimalla omia kuviaan.
Vinkkejä kuvaamiseen
Oikeasti valokuvaaminen ei ole näkövammaiselle helppoa. Meillä on niin monenlaisia silmiä. Ennen kysyin valokuvakurssin alussa, millaisilla kameroilla kuvaatte. Näkövammaisilta kysyisin, miten sinä näet.
Itse kuvaan iPhonella, ja uskon monen muun näkövammaisen tekevän samoin. Käytän Siriä kaikessa, missä se vain osaa minua auttaa.
”Hei Siri, ota valokuva!” tuo kamera-apin esiin ja laite on valmis kuvanottoon. Myös muut kuvaustilat ovat yhtä helposti saavutettavissa. ”Ota video” avaa tai siirtyy videotilaan, ja ”ota muotokuva” tai ”ota lähikuva” toimivat vastaavasti. ”Ota selfie” aktivoi etukameran.
Käytän kuvan ottamiseen jompaa kumpaa äänenvoimakkuuspainiketta. Tästä on kaksi etua. Ne löytyvät sormituntumalla ja kamera pysyy tukevammin käsissä. Näin saan terävämpiä kuvia niukemmassa valossa.
Kuvaa voi zoomata näytöllä sormillaan ja rajata otos tiiviimmäksi. Nykyiset kamerat ovat niin laadukkaita, että tätä uskaltaa käyttää.
Viimeistelen kuvat läppärilläni, joten ne on saatava ulos puhelimesta. Suosin tässä kahta käyttötapaa. Joko yhdistän puhelimen piuhalla läppäriin ja avaan kuvansiirtäjä-ohjelman, jolla siirtäminen tapahtuu kuin kopioisi tiedostoja muistitikulta.
Yksittäisiä kuvia voi siirtää langattomastikin. Tässä on itselleni hyvä mahdollisuus mokailuun. Yrittäessäni siirtää yhtä kuvaa ja paineltuani sieltä täältä sain ystävältäni ihmettelevän viestin, joka liittyi hänelle pyytämättä saapuneeseen kuvaan.
Käsittely viimeistelee kuvan
Kuva on vielä käsiteltävä ja viimeisteltävä. Käsittelystä on itselleni tullu thaasteellista, mutta etuni on se, että olen tehnyt sitä vuosikymmeniä näkevillä silmillä. Hyvien apuvälineiden avulla selviän edelleen kuvien kanssa. Näen onnekseni sivusilmällä ruudun tuottaman tuloksen.
Olen läppäri-ihminen, pelkällä puhelimella en saisi paljoakaan aikaiseksi. Nykyään teen kaiken mahdollisen näppäimkomennoilla. Käytän Applen Macbook Prota. Valinan takana ovat samat syyt kuin iPhonessakin.
Tietokoneen mukana tulevat kuvaohjelmat
Pikakatseluominaisuuden. avulla voin vilkaista kuvaa valitsemalla tiedoston kansiossa ja painamalla välilyöntinäppäintä. Kuvaa voi suurentaa ohjauslevyllä samaan tapaan kuin puhelimessa. Kaksoisklikkaamalla tiedostoa se avautuu monipuolisempaan katseluohjelmaan.
Läppärissä on myös Kuvat-ohjelma, joka vastaa iPhonen appia. Sitä voi käyttää kuvien arkistointiin, lajitteluun ja sinne voi koostaa kuvaesityksiä. Ohjelma luoniitä myös automaattisesti.
Kaksi ostettavaa vaihtoehtoa
Käytän edellä mainittuja työkaluja kuvien hallitsemiseen, mutta ne eivät omaan tarpeeseeni riitä.
Suosikkikuvankäsittelyohjelmani on Photoshop. Se on ollut ammattilaisten yleisin työkalu yli 30 vuoden ajan. Sen voi ostaa ainoastaan aikarajoitteisella lisenssillä, ja hinnoittelu on mennyt yli oman kipurajani.
Pixelmator on edullinen vaihtoehto Applen ympäristöön. Sen voi ostaa kertamaksulla, ja puhuttu sisältö -ominaisuus osaa lukea sen työkaluja. En ole vielä unohtanut Photoshopia, vaan ostan sen käyttöoikeutta kuukauden jaksoissa tarvitessani sen erikoisominaisuuksia.
Lähes kaikki kuvat vaativat lopullisen rajauksen. Pienikin lisäkorjaus voi parantaa kuvaa merkittävästi. Jos pystyy työstämään kuviaan kameran näytöllä, rajausta voi viimeistellä heti kuvanoton jälkeen. Voimakkaissa rajauksissa kuvan laatu heikkenee, eikä se korvaa kuvatessa tehtyä kohteen tiivistämistä.
Muut käsittelyvaiheet ovat jo hifistelyä. Itselläni sitä edustaa kuvan kohteen ja taustan erillinen sävynsäätö. Tämä on tullut mahdolliseksi Photoshopin automaattisien toimintojen avulla, ja tämä aiheuttaa pahimmat vierotusoireet Photoshopista luopumisessa.
Älyttömiä kuvia
Tuulimyllyjä vastaan on vaikea taistella, ja sama koskee tekoälyä. En ole keinotekoisen informaation innokas ystävä. Mutta kuultuani Photoshopin sisältävän kuvien tekoälygeneraattorin, en voinut sitä vastustaa.
Omia kuviaan haluaa harvoin muuttaa älyttömiksi, mutta sitäkin olen tehnyt. Kallaves-romaanin kansikuva on kuvattu neliönmuotoiseksi, mutta Sen sijoittaminen kirjan kanteen oli hankalaa. Tekoälyn avulla kuva taipui uuteen muotoon.
Päätin haastaa tekoälyn ja laitoin generatiivisen täytön luomaan näkymiä maamme pääkaupungista Helsingistä. Osuin heti sen kipupisteeseen. Kuvissa oli jotain tuttua, jotain vierasta, ehkä myös jotain sinistä. Kaikissa kuvissa patsasteli Tuomiokirkon pylväitä ja Senaatintorin ympärillä seisovien rakennusten keltaista seinää.
Valokuvatutkijana vilkaisin Adoben laajaa kuva-arkistoa. Helsinki-hakusana toi esille juuri nuo kirkonpylväät ja keltaiset arvorakennukset.
Hahmotin tekoälyn luonteen, Se tietää vain sen, mikä on sille kerrottu. Tekoäly sanallistaa sisältönsä. Sille voidaan opettaa erilaisia tulkintoja,mutta sillä ei ole omaa näkemystä.
Tekoälyn kuvaillessa valokuvien sisältöä siitä on parhaissa tapauksissa hyötyä meille näkörajoitteisille. Ystäväni oli päivittänyt oman profiilikuvansa ja Siri kertoi, että kuvassa on petolintu.
