KIRJAILIJAVIERAANA OUTI PAKKANEN: KOHTI VIIMEISTÄ LAUSETTA
Marianne Tenhami
19.3.2026
Ingressi
Kaksi elämäkertaa, yhden keittokirjan sekä 31 jännitysromaania kirjoittanut Outi Pakkanen kävi Näkövammaisten Kulttuuripalvelu ry:n ja Näkövammaisten kirjastoyhdistyksen kirjailijavieraana. Sekä kirjailija että yleisö olivat tyytyväisiä vierailuun.
Teksti
Näkövammaisten Palvelu-ja toimintakeskus Iiriksessä vallitsi lämmin, odottava tunnelma Outi Pakkasen tullessa kirjailijavieraaksi. Samaa aistittiin Teams-alustan välityksellä.
-Olen aina odottanut, milloin vuoden Outi tulee eli milloin sinulta ilmestyy uusi kirja. Oli ihanaa kuulla sinun lukevan ääneen kirjaasi Ruohonleikkaaja, hehkutti Mira-Maria Kuudanpaiste.
-Olipa hauska ja antoisa ilta. Parituntinen sujui kirjaimellisesti kuin siivillä, kommentoi Outi Pakkanen tyytyväisenä. Hänen ensimmäinen jännitysromaaninsa Murhan jälkeen mainoskatko ilmestyi vuonna 1973 ja viimeisin Kylmä talo vuonna 2024. Väliin on mahtunut 29 dekkaria, elämäkertamuistelmat Emmi Jurkasta ja Aino Acktésta sekä Anna Laineen keittokirja Porosta parmesaaniin.
Kustannustoimittaja on kirjailijan paras ystävä
Lapsena ja nuorena Outi päätti tulla Suomen parhaaksi näyttelijäksi. Mielipide kuitenkin muuttui hänen ymmärtäessään, että hän ei kestä jos hänestä ei tulekaan Suomen parasta eikä edes toiseksi parasta näyttelijää. Niinpä hän meni Kauppakorkeakouluun, valmistui ekonomiksi ja päätyi copywriteriksi mainostoimistoon.
-Viihdyin siellä hyvin. Minua alkoi kuitenkin vaivata, että kirjoitin sitä mitä asiakkaat halusivat minun kirjoittavan. Halusin kirjoittaa jotain omaa, luovaa, hän muistelee. Myös Outin äiti oli sitä mieltä, että tyttö voisi vähän rauhoittua ja kehotti tätä kokeilemaan dekkarin kirjoittamista.
Ensimmäinen jännitysromaani Murhan jälkeen mainoskatko syntyi kivuttomasti.
-Se vain purskahti ulos. Usein ensimmäinen kirja tulee näin purskahtamalla, mutta toinen kirja on vaikeampi: kun ensimmäinen kirja on ilmestynyt, onkin jo kynnys että mitä siitä toisesta tulee, kirjailija havainnollistaa. Vaikka Murhan jälkeen mainoskatko syntyi helposti, Outille oli yllätys ettei kustannustoimittaja suoralta kädeltä hyväksynytkään sitä vaan tekstiä piti muokata.
-Sittemmin olen oppinut, että kustannustoimittaja on kirjailijan paras ystävä. Tämä ihmissuhde perustuu täydelliseen luottamukseen, missä molempien pitää hyväksyä toistensa näkemykset. Ilman hyvää kustannustoimittajaa olisi aika yksinäinen olo. Minulla on ollut hämmästyttävän hyvä kustannustoimittajaonni: sekä Weilin & Göösillä että Otavalla minulla on ollut todella hyviä kustannustoimittajia, kirjailija kiittelee. Outi on antanut oman äänensä kuulua kirjoissaan, eikä hänen suomen kieleensä olla juurikaan puututtu. Sen sijaan juoneen ja henkilöiden luonteisiin on toivottu muutoksia. Joskus on todettu, ettei murhaaja voi olla Outin kirjoittama henkilö ja ruumiskin on väärä.
Tuossa kävelee romaanini henkilö, kukahan se mahtaa olla?
Outin jännitysromaanien aiheskaala on hyvin laaja: välillä seikkaillaan teatteri-tai koulumaailmassa, välillä ollaan naiseksi pukeutuneen miehen nahoissa tai asutaan Abu Dhabissa. Kirjan Pelistä pois innoittajana oli ystävättären ikkunasta nähty kaunis, talvinen maisema ja upea, valaistu Stadionin torni.
-Seisoin ikkunassa ja sanoin ystävättärelleni, että tästä alkaa seuraava kirjani. Kotiin lähtiessäni huomasin ystäväni talon kivijalassa kukkakaupan ja ajattelin: Tuolla voisi tappaa jonkun. Miljöö oli valmiina, vain ihmiset puuttuivat. Ne syntyivät keski-ikäisen, syrjäytetyn naisen ja hänen sivuhenkilöidensä muodossa, kirjailija valottaa. Ajan ilmiöt kuten koulukiusaaminen, seksuaalinen ahdistelu ja puumailmiö ovat myös antaneet aiheita hänelle. Kirja Helmimies syntyi, kun Outi taksissa matkustaessaan näki keski-ikäisen, väsyneen, hiukan pulskan miehen, jolla oli talveen nähden vähäinen vaatetus ja helmet kaulassa.
-Katsoin häntä ja totesin: Tuossa kävelee romaanini henkilö. Kukahan se mahtaa olla?
Kirjailija myöntää varastavansa ihmisten asuntoja kirjoihinsa ja sisustavansa ne uudelleen. Varkauden kohteiksi ovat joutuneet ystävien ja sukulaisten asunnot eri puolilta Helsinkiä ja Espoota. Yksi Outin vahvuuksista on todella tarkka ihmiskuvaus ja kyky kuvata ihmisten välisiä suhteita. Tämä johtuu silmät ja korvat auki kulkemisesta.
-Kuuntelen ihmisten juttelua ja katson heitä. Joskus tämä on rasittavaa, kun tuntuu että en ole koskaan vapaalla. Vaikka haluaisin keskittyä omiin juttuihini, huomaan kahviloissa ja ravintoloissa seuraavani muita ihmisiä. Havaintoni tallentuvat päähäni ja poimin niitä tarvittaessa kirjoihini, hän selittää. Välillä ranskalaisilla viivoilla suunniteltu henkilögalleria muuttuu.
-Olen ajatellut, että tämä on murhaaja ja tämä ruumis ja sitten ne vaihtavatkin paikkaa. Joskus kiinnyn johonkin henkilöistäni, enkä voikaan tappaa häntä.
Tutkimustyötä ja vauhdikasta menoa Emmi Jurkan kanssa
Dekkarien lisäksi Outi on kirjoittanut elämäkertamuistelmat näyttelijä Emmi Jurkasta ja oopperalaulaja Aino Acktésta. Kirjoittamisprosessit olivat hyvin erilaisia.
-Seurustelin Jussi Jurkan kanssa, jonka äiti Emmi oli. Jussin kuoleman jälkeen hänen veljensä Sakari alkoi ylipuhua minua kirjoittamaan kirjaa koko Jurkan teatterisuvusta. Lopulta päätin kirjoittaa kirjan surutyönä edesmenneen miesystäväni muistoksi. Halusin hänen äitinsä Emmin kirjan pääosaan, koska hän oli tämän ansainnut. Se oli hyvin vauhdikasta menoa. Olin yhden kesän nauhoittamassa Emmin muisteluita. Jonain päivänä hän saattoi olla aivan hurmaava kertoen todella hyviä juttuja, mutta seuraavana päivänä olikin toinen ääni kellossa lukiessani hänelle litteroimiani tekstejä: En minä noin sanonut, ota se pois! Välillä Emmi heitti minut ulos, välillä minä lähdin ovet paukkuen. Kirja kuitenkin syntyi.
Aino Acktén elämäkertaa oli toisenlaista kirjoittaa. Olihan oopperalaulaja kuollut Outin syntymävuonna, joten materiaaleina olivat arkiston aarteet.
-Sain erikoisluvan Helsingin yliopiston kirjastosta Aino Acktén arkistoihin. Siellä oli kymmeniä kansioita muun muassa hänen kirjeenvaihtoaan. Se oli todellista tutkimustyötä, joka kesti kolme vuotta. Tein muotokuvan koko naisesta, en vain Aino Acktésta oopperalaulajana.
Miten syntyi Anna Laine?
Mainosgraafikko Anna Laine on vilahdellut Outin jännityskirjoissa aina hänen kolmannesta kirjastaan Kiinalainen aamutakki lähtien auttamassa rikosten ratkaisemisessa.
-Tarvitsin Kiinalaiseen aamutakkiin tumman, pitkän mainosgraafikon, joka pysyy laihana vaikka syö koko ajan. Annan piti vain piipahtaa kirjassa, mutta hän jäi useimpiin seuraavistakin kirjoistani, vaikka en yhtään suunnitellut sitä, kirjailija kertoo. Hän on lainannut Annalle ulkonäön kollegaltaan mainostoimistosta, mutta on Annassa ripaus Outiakin: molemmat rakastavat ruokaa ja kokkaamista, pitävät ja ovat omistaneet koiria ja ovat seikkailleet samoissa maisemissa ja ravintoloissa.
-Varsinkin viimeisimmissä kirjoissani kommentoin Annan kautta maailman menoa ja elämää.
Joidenkin Outin dekkareiden lopussa on joukko Annan herkullisia reseptejä, joita on valmistettu ja syöty kyseisessä kirjassa. Yhtenä vuonna Outi ei kirjoittanut dekkaria, mutta sopi kustantamon kanssa kirjoittavansa Anna Laineen keittokirjan, jota lukijatkin olivat toivoneet.
-Sitä oli todella kivaa koota. Keittokirjassa on kaikki Anna Laineen reseptit sekä omia ja ystävieni reseptejä. Ne ovat selkeitä ja helppoja valmistaa. Piti vain koota reseptit ja kirjoittaa niihin pienet insertit ja tehdä Anna Laineen ravintolakuvaukset. Ei tarvinnut miettiä, kenet tapan ja kuka on murhaaja.
Viimeinen lause on olemassa
Kirjailijan työnsä lisäksi Outi on toiminut päätoimittajana ja markkinointipäällikkönä Suuressa suomalaisessa kirjakerhossa ja Uudet Kirjat -kirjakerhossa.
-1970-luku ja 1990-luvun lama-aika olivat kirjakerhojen kulta-aikaa. Työ oli hyvin mielenkiintoista. Sain koko kirjallisuuden syliini, tutustuin kirjailijoihin ja voin markkinoida lempiaihettani kirjoja. Luin paljon, olin mukana valitsemassa Kuukauden kirjoja ja toimitin Kirjakerho-lehteä, hän muistelee. Lisäksi hän on yksi osuuskuntamuotoisen kustantamon Crime Timen perustajajäsenistä.
-Otimme kirjailijakollegojeni kanssa mallia Ruotsista, missä kirjailijat olivat perustaneet kustantamon. Motiivimme oli taloudellinen, kun väliportaita jäi pois.
Outi on päättänyt, että ei enää julkaise kirjoja.
-Kolmea viimeisintä dekkaria kirjoittaessani minulla on ollut tunne, että en enää nauti kirjoittamisesta kuten ennen. Sen tietää, kun hetki lopettamiseen tulee. Kaari Utrion sanoin: ”Kun tuntuu ettei enää pysty ylittämään tasoaan tai tavoittamaan nykyistä tasoaan, on syytä lopettaa”, hän toteaa jämäkästi. Aiheita kirjailija on kuitenkin miettinyt ja hänellä on jopa yhden kirjan alku ja loppu mielessä. Viimeiset seitsemän kirjaansa aloittaessaan hän kirjoitti ensin kirjan viimeisen lauseen ja sitten alkoi kirjoittaa kirjaa alusta viimeistä lausetta kohti.
-Minulla on nytkin valmis viimeinen lause olemassa. Vain tarina puuttuu, kirjailija paljastaa.