Kirjatuotannon liepeillä
Markku Vaittinen
24.8.2026
Mikä on näkövammaisten kirjallisuustradition rooli yleisessä kirjallisuustoiminnan jatkumossa. Tätä olen monta kertaa pohtinut kirjatuotannon uutuusluetteloita selatessani.
Kirjailijapiireissä keskustellaan yhä vahvemmin äänenpainoin ammatin tulevaisuudesta. Joidenkin näkemysten mukaan taloudellista tulosta tavoittelevien kirjailijoiden ei kannattaisi pyrkiä suurten yleisöjen kosiskeluun. Sen sijaan voisi kirjoittaa kirjoja, jotka vetoavat kirjallisuuden vaikuttajiin.
Valtion vuosittainen taiteilija-apuraha lähestyy 30 tuhatta euroa ja suuret säätiöt voivat myöntää tätäkin suurempia apurahoja. Vastaaviin tuloihin Suomessa pääsee harva kirjailija. Esitettyjen näkemysten mukaan vuosiapurahan saaminen olisi jopa todennäköisempää kuin menestyskirjan kirjoittaminen. Bestselleriksi Suomessa voidaan laskea kirjanimeke, jota myydään yli 10 tuhatta kappaletta kovakantisena.
Järjestelmän ollessa apurahasidonnainen herää helposti kysymys, tapahtuuko apurahasaajien valinta oikeudenmukaisesti. Apurahoista kyllä päättävät useat toisistaan riippumattomat asiantuntijat, mikä osaltaan hälventää epäluuloja mahdollisesta suosimisesta.
Suomen Kirjailijaliiton kyselyn mukaan kaunokirjallisesta työstä saatujen veronalaisten tulojen mediaani oli vuonna 2023 vain 1700 euroa. Jos äänikirjoja ei oteta lukuun, vuonna 2025 valtion yksivuotisen apurahan tasolle painettujen teostensa kirjakauppamyynnillä näyttäisivät päässeen ainakin Satu Rämö, Ilkka Remes, Emmi Mustonen, Monika Fagerholm ja Max Seeck. Noin 800 Kirjailijaliiton jäsentä jäi tuon tulorajan alle.
Äänikirja on nyttemmin hämmästyttävän nopeasti ottanut paikkansa kirjallisuuden jakelumuotona. Lukemisesteisille tarkoitetut äänikirjat ovat olleet uranuurtajia tässä kehityksessä. Näkövammaistyön ja Celian ansiosta näkövammaiset ovat melkoisia asiantuntijoita äänikirjoihin liittyvissä kysymyksissä. Vuosikymmeniä jatkunut äänikirjojen tuottaminen ja lukeminen on omalta osaltaan tukenut kirjailijoiden ja myös äänikirjalukijoiden elinkeinoa.
Kuluttajan kirjavalintoihin on ennestään vaikuttanut kirjan aihe ja tekijä. Äänikirjan kasvun myötä on fokukseen noussut myös äänikirjan lukija. Monilla äänikirjan kuuntelijoilla on mielilukijoita, joita he seuraavat. Tässä tapauksessa kuuntelija saattaa valita kirjan lukijan perusteella, aiheesta viis.
Ääneen luvussa suomea luetaan kuten kirjoitetaan, mutta lukutyylissä on eroja. Useimmat lukijat lukevat tekstiä neutraalilla tavalla, mutta jotkut innostuvat näyttelemään ja eläytymään, jolloin luenta lähentyy kuunnelmaa.
Näyttelemätön luenta antaa mielestäni enemmän, se jättää tilaa lukijan omille tulkinnoille ja mielikuvitukselle. Jos lukija kuitenkin riskaabelisti valitsee näyttelevän luennan, on hänellä oltava riittävän vahva ääni ja hyvä äänenväri sekä oikea äänenpainotus. Mielestäni nämä vaatimukset täyttää harva nykylukija. Virheellinen näyttelevä luenta vain ärsyttää.
On myös joukko asioita, joista en luennassa suoranaisesti ihastu. Tällainen on epäselvä luenta, kun lukija mumisee ja syö sanojen loppuosan. Jonkin verran häiritsee myös avartunut diftongi, esimerkiksi ääntämys ”viaras mies” tai ”piäni talo”.
Nykyisin kirja-arvosteluissa huomioidaan käännöskirjallisuuden osalta myös kääntäjän työ. Sen sijaan äänikirjalukijoiden panoksen arvostelu on harvinaisempaa.
Laurin äänikirjapalkinnon palkintokriteereiden osalta voi vain todeta, että tässäkin suhteessa näkövammaisten kirjallisuusyhteisöt ovat olleet aikaansa edellä. On tajuttu, että äänikirjan lukija on kirjailijan kumppani.
Itse asiassa kirjailijat ovat enenevässä määrin alkaneet hamuta erilaisia kumppanuuksia. Helsingin kirjamessuilla 2025 ilmeni, että jotkut kirjailijat ovat ryhtyneet julkaisemaan uutiskirjeitä ja kuulemma tienaavat uutiskirjeiden tilausmyynnillä konsanaan enemmän kuin perinteisellä kirjamyynnillä. Uutiskirjeellä kirjailija tekee lukijoistaan kumppanin.
Uutiskirjeessä kirjailija pääsee viestimään suoraan lukijoilleen ilman kustantajan, kirjakauppojen tai median osuutta asiassa. Kirjailijan käyttämä digialusta tarjoaa välineet viestintään, analytiikkaan ja ansaintaan.
Suuri osa uutiskirjeistä on päiväkirjamaisia tai kantaa ottavia tekstejä. Kirjailija voi kertoa työprosesseistaan, valottaa tekemisiään tai kommentoida ajankohtaisia asioita. Kirjailija voi myös proaktiivisesti vaihtaa ajatuksia kirjaprojektinsa juonen käänteistä.
Uutiskirje palvelee lukijoiden halua päästä osaksi yhteisöä, jossa on mahdollista saada sisäpiiritietoa suosikkikirjailijaltaan. Uutiskirjesisällöissä tuntuvat korostuvan tässä jutussa esitetyt asiat eli kirjailijan työn jatkamisen mahdollisuudet. Monet kirjailijat näyttävät uskovan siihen, että uutiskirjetoiminnalla pystyisi myös edistämään kirjamuotoista tuotantoa.
Kirjat ovat tärkeä osa aikamme arkea. Kirjoja ostetaan, lainataan, luetaan ja kuunnellaan. Kirjojen synnyttäminen ja kirjatuotannon vakaana jatkuminen on kansallisen itsetunnon mitta.
Markku Vaittinen
