Kuinka siemenestä kasvoi Oranssi puutarha
Erja Tulasalo
22.5.2024
Tässä blogitekstissä raotan kirjoitusprosessia valmiin teoksen takaa. Tervetuloa kurkistamaan esikoiseni syntyvaiheisiin
Vuoden 2017 paikkeilla tähtäsin runokokoelman julkaisemiseen luovan kirjoittamisen opintojen tuella. Myös proosateemoja kehittyi mielessäni, mutta en luottanut tarinankertojaan itsessäni. Olisi järkevää jättää proosan maailmat kyvykkäimmille, ajattelin tuolloin.
Ensimmäiset versot
Keskustelut sateenkaari- ja sukupuolivähemmistöon kuuluvien ystävien ja tuttavien kanssa eivät kuitenkaan jättäneet minua. Niin monilla oli raskaita kokemuksia arvokonservatiivisissa uskonyhteisöissä elämisestä ja oman identiteetin kätkemisestä. Miksi tästä teemasta oli kirjoitettu Suomessa niin vähän?
Ja kuin itsestään, Puutarhan ensimmäisiä teksti-ituja alkoi versota runon kirjoittamisen ohessa. Hiljalleen myös romaanikurssi alkoi kiinnostamaan. Mitä menetettävää minulla olisi? Jos tekstiversoista ei kasvaisi pitkää proosaa, voisi niistä ajan myötä ojentautua kenties jotain muuta.
Romaanikurssi kasvun mahdollistajana
Tuosta Pelon Riikan ohjaamasta kurssista muodostui merkittävä, kirjoittamistani eteenpäin sysäävä voima. Aloin uskoa proosan kirjoittamiseeni samaan tahtiin vahvistuvan palon kanssa. Halusin olla se, joka avaa uskonyhteisöihin kuuluvien sateenkaari-ihmisten äänen.
Yleiskielisistä kertojista puuttui kuitenkin jotain. Opettajani rohkaisemana lähdin tekemään murrekokeiluja, ja yhtäkkiä paperilla puhui elävä ääni. Ihminen, joka joutui kätkemään oman identiteettinsä. Kielen syntyminen imaisi kasvun liikkeelle yllättävällä voimalla.
Taustatyö ja uutta multaa
Maarun syntymän myötä toinen kertojaääni karsiutui pois. Vaikka oma taustani on lestadiolaisuudessa, tekstin kannalta tuntui tärkeältä saada lisää kokemuksellisuutta. Otin yhteyttä Uskontojen uhrien tuki ry:n, ja löysin sitä kautta lisää tositarinoita, joista muodostui uutta multaa tekstille.
Käsikirjoituksen muu taustatyö liittyi lähinnä kasviteemaan. Kirjoitin tarinaa auki lukemattomia tunteja Helsingin talvipuutarhassa, ja sen kauneus ylläpiti kiinnostustani oppia lisää kasveista. Hiljalleen talvipuutarhan miljöö astui osaksi myös itse tekstiä.
Kirjoituspaikoilla oli koko prosessin ajan merkittävä rooli Oranssin puutarhan rakentumisessa. Kodin ja talvipuutahan lisäksi työskentelin mm. Kallion ja Porvoon kirjastoissa, Kalajoen Hiekkasärkillä sekä Portugalissa.
Käsikirjoituksesta kirjaksi
Ensimmäisenä pitkänä Portugalin kesänä näpyttelin kasvien hoidon ohessa valmiiksi käsikirjoituksen ensimmäisen version. Sen jälkeen kirjoittaminen oli spiraalimaista työskentelyä eri paikoissa tekstin maailmaa laajentaen ja turhia palasia deletoiden.
Opinnoissa saadun neuvon ohjaamana työstin käsikirjoituksen mahdollisimman pitkälle ennen kuin aloin tähyämään kustantajien suuntaan. Luetutin työn myös alan ammattilaisella ennen sähköpostien lähettämistä. Siitä huolimatta jännitys oli huipussaan: avautuisiko tekstini yhdellekään kustantajalle?
Yllätyksekseni kolme heistä kiinnostui käsikirjoituksesta. Erinäisten vaiheiden jälkeen tein kustannussopimuksen Atenan kanssa syyskuussa 2022. Seuraavaan vuoteen sisältyi useampi kirjoituskierros kustannustoimittajan tuella; yhä jotakin laajeni ja jotakin tiivistyi. Kielen hiomista olisi voinut tehdä loputtomiin. Faktojen tarkistusta.
Luottamus prosessiin ja kasvuun
Esikoisromaanini julkaistiin syyskuussa 2023. Mikä ilo! Tiiviydestään huolimatta viimeisin kirjoitusvuosi oli yksi elämäni parhaita satoine kirjoitustunteineen ja moneen kertaan läpikäytyine tunneskaaloineen.
Minulle kirjoittamisen ydinolemus on prosessimaisuus, joka vaatii istumisen lisäksi paljon ajattelua ja kärsivällisyyttä. Prosessiin on luotettava tuhat kertaa. On suostuttava tietämättömyyden maisemissa kulkemiseen ja ties kuinka monenteen kirjoituskierrokseen vaikkei enää oikein jaksaisikaan.
Näin ensi-iduista syntyi oranssi esikoinen. Puutarha, jonka jokaisella lukijalla on vapaan kasvun mahdollisuus.
Erja Tulasalo, esikoiskirjailija
