Kuka pölli pomon?
Marianne Tenhami
20.9.2024
Ingressi
Yrittäjät Heidi Torn ja Toni Hinkka ovat perustaneet pakopelejä tarjoavan PakoMielteen noin vuosi sitten. Kajastus-blogi oli mukana etsimässä pöllittyä pomoa Helsingin Kampissa ja Töölössä.
Teksti
Liikeyrityksen henkilöstöjohtaja on kidnapattu. Lunnaaksi halutaan tärkeää tietoa sisältävä muistitikku. Muuten pomo kuolee. Vastineeksi saisimme henkilöstöjohtajan omaisuutta. Opaskoirani opastaa minua ryhmämme mukana liukuportaissa Kampin kauppakeskuksessa. Kurotan käteni liukuportaiden kaiteen yli antaakseni muistitikun. Käteeni tarttuu niljakas, roistomainen käsi…
Ensimmäiset pakohuonepelit rantautuivat Suomeen vuonna 2014. Ne tapahtuvat suljetussa huoneessa, jossa voi olla useita osastoja. Pakopeleissä tilana voi sen sijaan olla laajempi ympäristö, kuten ulkoilma tai ostoskeskus. Sokea Heidi Torn ja kuulovammainen Toni Hinkka ovat tarjonneet pakopeli-elämyksiä erilaisille ryhmille noin vuoden ajan Helsingissä ja Kuortaneella.
– Vanhin osallistujamme on ollut 69-vuotias ja nuorin viisivuotias. Osallistujia tulee kaikista ryhmistä: he voivat olla työ- tai kaveriporukoita ja kuulua erilaisiin etnisiin taustoihin tai erityisryhmiin. Kaikki ovat meille tervetulleita, Toni toivottaa.
– Ryhmien koot vaihtelevat. Voi olla kahden hengen ryhmiä, mutta toisaalta meille on juuri tulossa 30 hengen ryhmä, Heidi jatkaa.
Saavutettavuus etusijalla
Pedon pauloissa, Timanttinen keikka, Kidnapattu artisti ja Kähvelletty joulu ovat Tonin ja Heidin suunnittelemia ja toteuttamia pakopelejä.
– Ensimmäinen pakopelimme oli Ryöstetty morsian. Olen aina pitänyt paljon häistä, joista idea ryöstettyyn morsiameen tuli, Heidi muistelee.
– Kirpputorilla saatamme nähdä jonkun oudon esineen ja mietimme, voisiko tämän esineen ympärille rakentaa pelin. Näin kävi löytäessämme timantin kirpputorilta. Siitä syntyi Timanttinen keikka, Toni lisää. Kaksikolla on toimitilat Malmilla ja Töölössä. Pelitilan lisäksi Töölössä on akustoitu huone pehmeine seinineen.
– Ihastuin heti akustoituun huoneeseen. Kuulovammaisena kaiku vaikeuttaa kuulemistani kaikkein eniten ja kun tässä huoneessa ei yhtään kaiu voisin vaikka nukkua siellä, Toni hehkuttaa. Malmilla on mahdollisuus köysilaskeutumiseen valjailla. Se on toteutettu saavutettavasti kaikille ryhmille. Jopa pyörätuolilla liikkuvat henkilöt voivat köysilaskeutua. Armeijassa saadun turvallisuuskoulutuksensa ansiosta Toni takaa köysilaskeutumisen turvallisuuden kaikille.
Pakomielteessä kiinnitetään saavutettavuuteen muutenkin esimerkillisesti huomiota: näkövammaiset saavat peliin ja sen kulkuun liittyvät vihjeet ja materiaalit pistekirjoituksella ja heillä on pelin aikana käytettävissään PakoMielteen järjestämä opas, kun taas kuulovammaisille vihjevideoissa on tekstitykset. Pakopeleihin kuuluvat teksti- ja WhatsApp-viestit voi tarvittaessa ottaa vastaan ja lähettää omalla tutulla puhelimellaan. Opaskoiratietämys on esimerkillistä. Kukaan ei kiinnittänyt opaskoiraani minkäänlaista huomiota ja sille oli varattu oma paikka autossa, jolla hetken pelin aikana matkustimme.
– Suomessa on noin kaksi miljoonaa ihmistä, joiden näkö tai kuulo on heikentynyt vamman tai iän myötä. Aistivammaisia henkilöitä on noin 850000. Kaikkien kuluttajia palvelevien asiakaspalvelijoiden ja bisneshenkilöiden kannattaisi huomioida tämä toiminnassaan ja palveluissaan tekemällä niistä saavutettavia. Siinä on valtava määrä ostovoimaisia ihmisiä, Toni toteaa.
Kaikki tehdään yhdessä
Toni ja Heidi tekevät yrityksessään kaiken yhdessä. Heidi ideoi pakopelien tarinoita, niiden juonia ja niihin liittyviä yksityiskohtia. Hänen vastuullaan on myös PakoMielteen asiakaspalvelun hoitaminen, kuten sähköposteihin vastaaminen. Toni puolestaan suunnittelee pelien reitit ja vastaa huimienkin ideoiden käytännön toteuttamisesta. Hän myös tekee monia pelissä tarvittavia tavaroita omin käsin.
– Haemme paljon tarvikkeita kirpputoreilta. Piti mennä Tallinnaan asti kirpputorille, kun täältä ei löytynyt tarvittavia esineitä, hän kertoo. Tonin vastuulla on niin ikään pakopelien turvallisuus. Heidi ja Toni näyttelevät pakopeleissä niin, että pakopelien pelaajat kohtaavat roistot, hyvikset ja muut henkilöt oikeasti.
Pakopelit eivät ole valmiiksi automatisoituja, vaan ne muovautuvat kunkin pelin osallistujien toiminnan ja valintojen mukaan. Siksi jokainen Pakomielteen peli on erilainen. Heidi ja Toni tuuppaavat tarvittaessa pelaajia oikeaan suuntaan, jos ongelmat tuntuvat liian vaikeilta ratkaista. Omaa ongelmanratkaisukykyämme käyttäen ja muutaman tuuppauksen ansiosta mekin päädymme lopulta kellariin, missä pakopelimme pöllitty pomo päättyy ja käymme loppukeskustelun. Selviää sekin, kuka pölli pomon.
Ryhmässämme mukana olleet Satu Linna ja Anne Huttunen ovat yhtä ihastuneita Pöllittyyn pomoon kuin kolmeen aikaisempaan pelaamaansa pakopeliin Heidin ja Tonin hoteissa. Monta liveroolipeliä yhdessä kirjoittaneet naiset toivoivat pääsevänsä joskus itsekin pelaamaan roolipelejä.
– Pelinjohtaja ja käsikirjoittaja tietävät koko pelikartan ja kaikkien salaisuudet. Kuullessamme näistä pakopeleistä halusimme heti mukaan rivipelaajina. Nyt olen päässyt valmiiseen pöytään pelaamaan, enkä yhtään tiedä mitä pelissä seuraavaksi tapahtuu. Jokainen pakopeli on tuntunut entistä hauskemmalta, Anne iloitsee.
– Larppien käsikirjoittaminen on ihanaa, mutta on jännää olla mukana pakopeleissä seikkailujen kokijana. Peleissä on niin paljon pieniä yksityiskohtia, joita pitkin tarinat etenevät. Pöllityssä pomossa pelasin ensimmäisen kerran elämässäni peliä julkisella paikalla, missä oli muitakin ihmisiä, Satu lisää.
Toisesta monipuolisesta pakopelien järjestäjästä Heidi Tornista kuulet ensi keväänä, kun häntä haastatellaan Näkövammaisten Kulttuuripalvelun kirjailijavierailulla.