Kulttuuri yhteiskunnassa
Markku Vaittinen
9.2.2026
Yhteiskuntatalous sanelee nykyään kulttuurin tilaa enemmän kuin kulttuurilliset tekijät. Julkinen raha kulttuuriin ja taiteeseen on tiukassa ja asettaa kulttuurintekijöiden ylle rautahaarniskan taiteen tekemiselle ja innovoinnille. Taiteilijoiden tuotosten myynti takkuaa kansalaisten, yhteiskunnan ja yritysten säästötoimenpiteiden seurauksena.
Mesenaattirahoituksen merkitys on kasvanut ja toivoa sopii, että pörssikurssien kehitys on suotuisa säätiöiden varainhankinnan kannalta. Myös kulttuuritilojen omistajat ja kulttuuritapahtumien järjestäjät ovat tiukoilla taloudellisten haasteiden edessä. Enenevässä määrin uutisoidaan keikkapaikkojen konkursseista sekä julkisten kulttuuritilojen määrärahakiristyksistä.
Kulttuurihaukkojen suusta on kuultu kriittisiä äänenpainoja kulttuurista, jota monet näistä pitävät kerskakulutuksena. Kulttuurikyyhkyt sen sijaan käyttävät kulttuurin yhteiskunnalliseen puolustamiseen yhä haukkamaisempia perusteluja, joita tehostaakseen järjestävät mielenilmaisuja.
Kulttuurin inhimilliset ja myös taloudelliset hyödyt on osoitettu monissa tutkimuksissa. Nykyisin kulttuurin asemaa täytyy näemmä voimaperäisesti perustella, jotta kulttuuri saisi olemassaolon oikeuden. Tarvitseeko kulttuurin hyötyjä kuitenkaan perustella vai onko kulttuuri itseisarvo, joka kuuluu inhimilliseen elämään.
Hyvä kulttuuri siivittää ihmisen lentoon arjen yläpuolelle rentouttavine tuntemuksineen. Se saa mieltämään, että maailmassa on intohimoa ja merkitystä, vaikka ympärillä kuohuu. Taiteellinen kokemus voimistuu toisten seurassa ja synnyttää hyviä keskusteluja.
Esiin on noussut perusteltu huoli siitä, onko kaikilla halukkailla mahdollisuus kokea ja kuluttaa kulttuuria. Elinkustannukset ovat nousseet ja kulttuurin arvonlisäveroa on tämänvuotisesta pienestä laskusta huolimatta korotettu, mikä nostaa väistämättä lippujen hintaa kulttuuritapahtumiin. Työttömyyden jyllätessä ja pätkätöiden maailmassa kulttuurinälkää ei enää välttämättä kyetä tyydyttämään halutussa määrin.
Kulttuurin arvo ihmisille mitataan loppujen lopuksi siinä, kuinka saavutettavaa kulttuuri nykypäivänä on.
Kulttuuriosallistumisen tulee olla halukkaiden kansalaisoikeus. Henkilön talousasema tai vaikkapa liikkumisvaikeus ei saa estää kulttuuririentoihin osallistumista. Esimerkiksi Näkövammaisten kulttuuripalvelu, Näkövammaisten kirjastoyhdistys, Kansalaisareena ja Helsinki Missio, kukin erikseen ja yhdessä, tekevät paljon tuon kansalaisoikeuden eteen.
Helsinki Mission ja Helsingin kaupungin Kulttuurikaveri-toiminta tarjoaa apua kulttuurikohteisiin pääsemisessä. Kulttuurikaveri-toiminta tarjoaa seuraa niille, jotka eivät muuten tulisi lähteneeksi konsertteihin, teatteriin, museoihin, elokuviin ja muihin kulttuurikohteisiin. Kulttuurikaveri on koulutettu vapaaehtoinen, joka on seurana kulttuurikohteessa ja hoitaa lippujen varaamisen. Hän voi tulla kotiin vastaan, olla tukena sosiaalisissa tilanteissa ja tarvittaessa auttaa apuvälineiden kanssa. Kulttuurikaverin seurassa lipun hinta kulttuurikohteeseen on nimellinen solmittujen yhteistyösopimusten ansiosta.
Kulttuurin harrastaminen on mitä parhainta yksinäisyyden torjuntaa. Kulttuuritoiminta kotona, kerhoissa ja kulttuuritilaisuuksissa vie ilmapiiriin, missä tulevan kulttuuritapahtuman odotus ja myöhemmin sen muisteleminen saavat tarmon pintaan ja innostavat elämään.
Entä sitten alussa mainitut taiteilijat, joiden toimesta sisältöä kulttuuriin tuotetaan. Paljon puhutaan siitä, että koulutusjärjestelmämme tuottaa liikaa tekijöitä kulttuurialalle. Kriitikoiden mukaan tarpeeksi leveää leipää ei riitä kaikille.
Toisaalta on käynyt selväksi, että Suomen elinkeinoelämässä on puutetta luovuudesta aikaansaada menestyviä tuotteita ja palveluja maailmanmarkkinoille. Kannattaisiko kaikissa oppiasteissa peruskoulusta lähtien lisätä opetusohjelmiin merkittävästi taideaineita tavoitteena innovaatiokyvyn ja luovuuden lisääminen elinkeinoelämän tulevien tekijöiden keskuudessa. Huomionarvoinen mahdollisuus päästä samaan päämäärään olisi myös nykyisten kulttuurintekijöiden palkkaaminen osaksi elinkeinoelämän tekijätiimejä sekä kehittää täten tieteen ja taiteen välistä vuorovaikutusta.
Avoin mieli on portti uuteen!
