Kulttuurimatka Ouluun – elämyksiä sateesta auringonpaisteeseen
Katja Arvonen ja Matti Syrjälä
24.10.2026
Oulu on vuoden 2026 Euroopan kulttuuripääkaupunki. Sen kunniaksi Näkövammaisten Kulttuuripalvelu ry järjesti syyskuussa kulttuuritapahtuman Oulussa Näkövammaisten Kirjastoyhdistyksen tuella. Mukaan lähti noin 20 kulttuurista kiinnostunutta osallistujaa eri puolilta Suomea – ja matkassa oli myös kuusi hienoa opaskoiraa.
Ensimmäiset kohtaamiset Oulussa
Saavuimme syyskuun ensimmäisenä torstaina odottavin tunnelmin junalla Ouluun. Kaupunki otti meidät vastaan sateisena, ja ehdimme kastua jo kävellessämme majapaikkaamme Scandic Oulu Stationiin. Kun tavarat oli saatu huoneisiin ja matkan ensimmäinen kastuminen selvitettyä, oli aika kokoontua yhteiselle illalliselle.
Illan vietimme Tasty Tibet -ravintolassa, jossa aluksi pidimme esittelykierroksen. Osallistujia oli saapunut ainakin Helsingistä, Sodankylästä, Raumalta, Kurikasta ja tietysti Oulusta. Ruokailun lomassa oli mukava tutustua toisiimme ja vaihtaa ensimmäisiä kuulumisia. Moni oli tullut Ouluun kaukaa, joten yhteinen illallinen oli hyvä tapa aloittaa viikonloppu. Samalla pääsimme tutustumaan ihmisiin, joiden kanssa saisimme seuraavien päivien aikana jakaa monenlaisia kulttuurielämyksiä.
Oulun kulttuuria ja historiaa
Perjantaiaamuna kokoonnuimme Pohjois-Pohjanmaan Näkövammaisten toimistolle. Päivän aluksi saimme tervetulotoivotukset ja kuulimme Oulun kulttuuripääkaupunkivuodesta. Oulun kulttuuripääkaupunkivuoden yhteisöpäällikkö Heli Metsäpelto ja Pohjois-Pohjanmaan Näkövammaisten puheenjohtaja Markku Tallila kertoivat muun muassa siitä, mitä kulttuuripääkaupunkivuosi merkitsee Oululle ja oululaisille.
Jarkko Lauri puolestaan johdatti meidät Pohjois-Pohjanmaan Näkövammaisten satavuotiseen historiaan.
Lounaan jälkeen suuntasimme Oulun taidemuseoon. Siellä tutustuimme kuvailutulkatulla opastuskierroksella japanilaisen Yuima Nakazaton Glacier-näyttelyyn, jossa yhdistyvät huippumuoti ja valokuvaus. Tutustuimme myös Huomisen vaatekaappi -näyttelyyn.
Opas kuvaili hienosti mallinukkien päälle puettuja asuja, joten niistä sai hyvän käsityksen myös näköaistin ulkopuolella. Silti oli harmillista, ettei upeita pukuja päässyt itse koskettamaan. Vaatteiden materiaalit ja yksityiskohdat olisivat varmasti avautuneet vielä paremmin tunnustelemalla. Esillä oli kuitenkin muutamia mallipaloja erilaisista kankaista ja materiaaleista, joista puvut oli valmistettu. Niiden avulla sai hieman konkreettisempaa käsitystä näyttelyn teoksista.
Tämä herätti jälleen ajatuksen siitä, kuinka monella tavalla taidetta voi kokea. Hyvä kuvailutulkkaus auttaa pääsemään sisälle näyttelyyn, mutta joskus myös kosketus voisi tuoda kokemukseen aivan uuden ulottuvuuden. Tämän jälkeen oli mahdollisuus käydä kahvilla ja nauttia välipalaa museon kahvilassa.
Taidemuseolta jatkoimme Oulun keskustaan Toripolliisi-patsaan luo. Sieltä alkoi mielenkiintoinen opastettu kierros loistavan oppaan johdolla. Kierroksen aikana tutustuimme muun muassa Seurahuoneeseen, Kauppahalliin, aittoihin, hirsilaituriin ja Ajankulku-patsaaseen.
Kauppahallissa pääsimme maistelemaan paikallisia herkkuja. Tarjolla oli muun muassa kylmäsavupororieskaa sekä graavi- ja kylmäsavulohta. Kiersimme myös kauppahallin läpi ja tutustuimme sen tarjontaan. Ainakin koirien kuonot taisivat käydä vilkkaasti, kun ympärillä leijui niin herkullisia tuoksuja! Hallissa oli myös mahdollisuus ostaa matkamuistoja, esimerkiksi Toripolliisi-patsaan pienoismalleja ja jääkaappimagneetteja.
Aitoissa puolestaan saimme haistella erilaisia tuoksuja ja tehdä ostoksia. Mukaan olisi voinut tarttua esimerkiksi erilaisia kahvi- ja teelaatuja tai koruja ja koriste-esineitä. Kierroksella pääsi kokemaan paikallista tunnelmaa monella tavalla: kuuntelemaan oppaan kertomuksia ja kyselemään häneltä kaikenlaista, haistelemaan tuoksuja ja maistelemaan herkkuja.
Kirjailijavieras ja ilta täynnä tarinoita
Perjantai-iltana palasimme Pohjois-Pohjanmaan Näkövammaisten toimistolle kahvikupin äärelle. Vieraaksemme saapui oululainen kirjailija Jenni Räinä, jota haastatteli Timo Kuoppala.
Räinä tuli suuren yleisön tietoisuuteen kiitetyllä ekologisella esikoisromaanillaan Suo muistaa. Hänen tietokirjojaan ovat muun muassa Tarinoita Suomen tyhjenevistä sivukylistä, Kulkijat – Naisia metsissä, soilla ja tuntureilla sekä Tieto-Finlandialla palkittu Metsä meidän jälkeemme.
Haastattelu tarjosi kiinnostavan kurkistuksen kirjailijan työhön ja hänen teostensa taustoihin. Oli mukava päästä kuulemaan kirjailijaa itseään ja saada uusia näkökulmia hänen kirjoihinsa. Haastattelun jälkeen jäi tunne, että hänen tuotantoonsa olisi kiinnostavaa tutustua tarkemminkin. Täytyy ehdottomasti jossain vaiheessa lukea hänen kirjojaan.
Keskustelusta tehtiin myös äänitallenne, jonka voi kuunnella Näkövammaisten Kulttuuripalvelun verkkosivuilla. Tallenteesta tehdään myös litteraatio, joka julkaistaan YouTubessa Näkövammaisten kulttuuripalvelun kanavalla.
Ainolan puiston ääniä ja runoutta
Lauantaiaamu alkoi tutustumisella Ainolan puistoon. Ensin saimme kuulla nykyaikaista lavarunoutta kahden eri runoilijan esittämänä. Monelle meistä lavarunous oli aivan uusi ja yllättävä kokemus, sillä se kuulosti hyvin erilaiselta kuin perinteinen runonlausunta. Siinä rytmi, äänenkäyttö ja sanojen poljento nousivat aivan erityiseen asemaan. Esityksiä voisi osittain verrata rapmusiikkiin niiden rytmin ja ilmaisun vuoksi.
Oli kiinnostavaa huomata, kuinka monenlaisia muotoja runous voi saada. Runon ei tarvitse olla vain rauhallista lausuntaa, vaan se voi olla myös rytmikästä, voimakasta ja yllättävää. Uusiin taidemuotoihin tutustuminen onkin yksi kulttuurimatkojen parhaista puolista: aina voi löytää jotakin sellaista, mitä ei olisi itse tullut lähteneeksi etsimään.
Lavarunouden jälkeen jatkoimme kierrosta puistossa. Jarkko Lauri kertoi matkan varrella puiston eri paikoista ja niiden historiasta. Näkövammaiselle tällaisella kierroksella myös ympäristön äänet muodostavat tärkeän osan kokemusta. Saimme kuulla kosken kohinaa sekä purojen ja suihkulähteiden solinaa. Äänet auttoivat hahmottamaan ympäristöä ja toivat puiston tunnelman lähelle. Puistoon tutustuminen ei ollut pelkästään historian kuuntelemista, vaan samalla sai pysähtyä aistimaan ympäristöä ympärillään.
Puistokierroksen jälkeen istahdimme kesäteatterin katsomoon. Katja ja Jarkko Lauri esittivät meille lyhyitä ohjelmanumeroita muun muassa Hellaakoskesta, pitkän vihan aikaisesta sissipäälliköstä Pekka Juho Vesaisesta, Yrjö Kallisesta, Koskenniemestä ja runoudesta. Tämän jälkeen halukkaat kävivät kahvilla Ainolan puiston kahvilassa, ja sitten oli hieman vapaa-aikaa.
Teatteri-ilta Pikisalin tunnelmissa
Päivän päätteeksi suuntasimme vähän tuulisessa säässä Oulun teatterin Pikisaliin. Se poikkesi hieman tavallisesta teatterisalista: tilassa oli pöytiä ja tuoleja, ja ennen esitystä sekä väliajalla oli mahdollisuus ostaa pieniä tapaksia ja juotavaa.
Illan esityksenä oli Rosa Liksomin Väylä, jonka meille tulkitsi hienosti ja upeasti Ella Mettänen. Esitys kertoo selviytymisestä, naisen tiestä ja kadonneen äidin etsimisestä. Murre on vahvasti läsnä, ja kieli kuljettaa tarinaa omalla voimakkaalla tavallaan.
Väylä oli todella vaikuttava esitys ja sopi hienosti viikonlopun kulttuuritarjontaan. Myös äänitehosteet olivat erinomaiset, ja ne tekivät esityksen seuraamisesta elämyksellistä. Tarina välittyi vahvasti myös äänen kautta, ja esitystä pystyi seuraamaan oikein hyvin ilman kuvailutulkkausta. Oli hienoa huomata, kuinka paljon teatterielämyksestä voi saada irti silloinkin, kun sen seuraaminen perustuu pitkälti kuulemiseen.
Teatterin jälkeen pieni joukko meistä jatkoi vielä hotellin ravintolaan syömään ja keskustelemaan viikonlopun upeista kokemuksista. Oli mukava vaihtaa ajatuksia päivän esityksestä ja muistella yhdessä kaikkea sitä, mitä olimme jo ehtineet kokea. Yhteiset keskustelut täydensivät kulttuurielämyksiä ja antoivat mahdollisuuden kuulla, millaisia asioita muut olivat viikonlopun aikana kokeneet ja panneet merkille.
Hyvästit Oululle
Sunnuntaina runsaan aamiaisen jälkeen oli aika pakata tavarat ja suunnata vatsat täynnä kotimatkalle. Junamatka sujui yhtä hyvin kuin menomatkakin.
Matkalla oli hyvää aikaa mietiskellä kaikkea koettua ja koiratkin ottivat rennosti ja taisivat nukkua suurimman osan matkasta. Viikonlopun aikana ehdimme kokea monenlaista: taidetta, kirjallisuutta, runoutta, teatteria, historiaa, paikallisia makuja ja ennen kaikkea yhdessäoloa. Myös Oulun äänet, tuoksut ja erilaiset elämykset jäivät mieleen. Ohjelma oli monipuolinen, ja siinä oli sopivasti sekä yhteistä tekemistä että aikaa omille ajatuksille ja kohtaamisille.
Kulttuurimatkalla tärkeää ei ollut vain se, mitä pääsimme kokemaan, vaan myös se, että saimme tehdä sen yhdessä. Kun kulttuuria kokee ryhmässä, kokemuksista voi keskustella ja niitä voi jakaa muiden kanssa. Samalla oppii uutta sekä kulttuurista että toisista ihmisistä.
Matkassa oli mukana kuusi opaskoiraa, jotka nekin selvisivät viikonlopusta hienosti ja vaikuttivat viihtyvän Oulussa hyvin. Koirat kulkivat mukana niin kaupunkikierroksilla, puistossa kuin muissakin ohjelmanumeroissa. Kulttuurin lisäksi saimme myös hieman liikuntaa, sillä kaikki siirtymiset paikasta toiseen tehtiin jalkaisin. Varmasti opaskoiratkin nauttivat siitä, kun pääsivät kävelemään paljon ja olemaan mukana kaikessa toiminnassa.
Sääkin suosi meitä lopulta melko hyvin, vaikka Oulu tervehtikin meitä ensimmäisenä iltana reippaalla sateella. Viikonloppu tarjosi siis elämyksiä sateesta auringonpaisteeseen – aivan kuten otsikossa luvataan.
Kulttuurimatka oli kokonaisuudessaan lämminhenkinen ja monipuolinen viikonloppu. Oulun kulttuuripääkaupunkivuosi tarjosi meille paljon nähtävää, kuultavaa, maisteltavaa, haisteltavaa ja koettavaa – ja ennen kaikkea mukavia yhteisiä muistoja.
Suuret kiitokset järjestäjille sekä kaikille mukana olleille ihmisille ja koirille!
Katja Arvonen ja Matti Syrjälä
sekä opaskoirat Jeri ja Cinna
PS. Toivottavasti tällaisia hienoja ja mielenkiintoisia kulttuuriviikonloppuja järjestetään jatkossakin eri puolilla Suomea. Olisi tärkeää, että mahdollisimman monella olisi tasapuolinen mahdollisuus osallistua niihin ja nauttia kulttuurista – sillä kulttuurihan kuuluu kaikille!!!