Kuvailutulkkaus avaa uuden maailman taidemuseoihin

Minna Mononen

2.12.2024

Arkkitehtuurimuseo ja Designmuseo Helsingin keskustassa avasivat yhdessä FIX: Huolla ja korjaa- näyttelyn tämän vuoden huhtikuussa. Näyttelyssä pohditaan nykypäivän esineiden ja rakennusten korjaamista ja ylläpitoa, sekä tutkitaan ajan kulumisen vaikutusta arkkitehtuuriin ja muotoiluun. Näyttely on jaettu Arkkitehtuurimuseon ja Designmuseon kesken, joten molemmissa museoissa kannattaa ehdottomasti vierailla jos haluaa päästä tutustumaan sen koko antiin. Arkkitehtuurimuseo järjesti ilmaisen sisäänpääsyn päivinään osaan näyttelystä myös kuvailutulkatun opastuksen, joka mahdollisti näyttelyyn tutustumisen saavutettavasti myös näkövammaisille kävijöille.

Tutustuminen taidenäyttelyihin perustuu hyvin pitkälti näkemisen kautta tehtyihin havaintoihin, ja siksi tällaiset museot ovat aina olleet itselleni ajanvietteenä se lähestulkoon kaikkein tylsin vaihtoehto mitä tiedän. Olen lapsesta saakka kuullut puhuttavan niistä paljon, ja monelle esimerkiksi Helsinkiin reissaavalle piipahdus Ateneumiin tai Kiasmaan on ollut tärkeä osa matkaa. Jotenkin olen aina mieltänyt taidemuseot paikkoina, joista ei näkövammaiselle löydy mitään koettavaa – enhän voi teoksia nähdä siispä ne olisivat minulle täysin mitäänsanomattomia eikä millään tavalla mielenkiintoa herättäviä juttuja. Siksi olen aina museoiden sijaan valinnut jotakin muuta puuhaa ja kohteliaasti kieltäytynyt tarjouksesta osallistua museokierrokselle. Vaikka en mitään hetken museossa pyöriessäni menettäisikään niin sen verran mukavuudenhaluinen kuitenkin olen ollut, etten ole halunnut kuluttaa aikaani sellaisessa tylsistyen.

Silti joskus aikoinaan on tullut pohdittua millaisiahan nuo taideteokset mahtaisivat olla. Millaista olisi kiertää taidenäyttelyissä, jos näkisi ja saisi niistä jotakin irti. Millaisia tunteita ja ajatuksia niiden katseleminen herättäisi? Olisivatko ne koskettavia, pysäyttäviä, ihastuttavia tai vihastuttavia. Kunpa näkisin, niin voisin saada tietää. Jos näkisin, voisin myös osallistua kahvipöydässä taidenäyttelyihin liittyviin keskusteluihin eikä tarvitsisi olla vain hölmönä hiljaa vieressä. Näitä samoja tuntemuksia olen pyöritellyt myös elokuvamaailmaan liittyen, mutta siitä kerron ehkä sitten joskus myöhemmin lisää. Näitä juttuja aiemmin pohtiessani en ollut vielä kuullutkaan kuvailutulkatuista taidenäyttelyistä. Ehkäpä sellaisia ei vielä silloin ollut olemassakaan. Ainakaan tieto niistä ei ollut minua tavoittanut. Kiinnostus taidenäyttelyjä kohtaan on siis jonkin verran kaihertanut mielessä, mutta niiden riittävä saavutettavuus on tuntunut siinä määrin ongelmalta etten ole viitsinyt museoiden saleissa aikaani tuhlata.

Kun sitten lopulta kuulin kuvailutulkatuista taidenäyttelyistä päätin heti tilaisuuden tullen ehdottomasti opastetulle kuvailutulkkauskierrokselle osallistua. Harmikseni niitä järjestetään hyvin vähän. Suurin osa kuvailutulkkauksista taidenäyttelyissä taitaa olla tarjolla tilattuina opastuksina eri ryhmille, mutta onneksi myös kuka tahansa voi päästä nauttimaan kuvailutulkatusta taidetarjonnasta edes harvakseltaan. Olen itse sitä mieltä, että kuvailutulkkaukset taidemuseoissa saisivat olla vaikka osa jokaista uutta taidenäyttelyä – niin paljon tästä taidekokemuksesta pidin.

Ensimmäistä kertaa osallistuin Arkkitehtuurimuseon kuvailutulkatulle kierrokselle noin vuosi sitten. Silloin näyttelyn aiheena oli 70-luvun rakentaminen Suomessa. Tuolloin paikalla oli yleisöä melko paljon, eli kuvailutulkkaus selvästi herätti mielenkiinnon monessa muussakin taiteen ystävässä. Tämän vuoden kuvailutulkattu näyttely oli FIX: Huolla ja korjaa. Näyttelyä ei kuvailtu kokonaan vaan ainoastaan osittain. Olisin itse kaivannut selostusta koko osuuteen ja mikä ettei myös Design- museon puolella järjestettävään samaan aihepiiriin kuuluvaan näyttelyyn, mutta tämäkin oli taas kokemuksena mieluisa. Tällä kertaa saimme avustajani ja opaskoirani kanssa yksityisopastuksen, sillä muuta yleisöä ei yllätyksekseni saapunut lainkaan paikalle. Tämä tietysti teki kierroksesta entistäkin mukavamman, sillä aikaa oli kysellä ja keskustella näyttelyn sisällöstä paremmin ja etenimme teokselta toiselle omaan tahtiin.

FIX: Huolla ja korjaa- näyttely pitää sisällään muun muassa rakennusten ja esineiden huoltamiseen ja korjaamiseen liittyviä teoksia. Kuvailutulkkausosuus keskittyi kuitenkin pääosin siivoamiseen – siihen, kuinka siivouksessa käytettävät välineet ovat vuosikymmenten varrella muuttuneet ja kuinka kodin siisteyteen ja puhtauteen on noina aikoina suhtauduttu.

Kierroksella esiteltiin esimerkiksi sitä, kuinka roskien puhdistaminen on vuosikymmen vuosikymmeneltä helpottunut huomattavasti. Siinä missä 1960-luvulla lattioita siivottiin harjalla ja rikkalapiolla sekä matto-Mikkoa ohjaten, joka raivasi lian pyörivillä harjoilla metalliseen koteloon, löytyy markkinoilta nykyään itsekseen huoneessa kulkevia robotti-imureita hoitaen siivoamisen kokonaan yksikseen jolloin kädet vapautuvat muulle tekemiselle. Uutena tietona itselleni tuli myös se, että siivousvälineille tarkoitettujen siivouskomeroiden suunnittelu ja rakentaminen ihmisten koteihin alkoi yleistyä vasta 1950-luvulla, kun arkkitehtuurissa alettiin kiinnittää huomiota siihen, kuinka siivousvälineet olisi kätevintä kotona säilyttää. Ovathan ne tärkeä osa koko kodin puhtauden ja viihtyvyyden ylläpitämistä.

Esillä oli myös valokuvataiteilija Iiu Susirajan siivoamista käsitteleviä valokuvia, joissa hän itse esiintyy. Hän on yhdistänyt siivousvälineitä mitä kummallisimpiin, siivoamiseen liittymättömiin asioihin, sillä kuvien on tarkoitus olla epätodellisia mutta kuitenkin huumorin sävyttämiä. Eräässä kuvassa hän muun muassa silittää silitysraudalla pakastepizzaa rintaansa vasten. Näyttelyssä esiteltiin lisäksi 12 siivoamista käsittelevää mainosjulistetta 1930-1950-luvuilta. Näistä julisteista kuvailutulkattiin ainoastaan kolme. Julisteissa kuvataan kodin siisteyden suurta merkitystä sekä omaa perhettä että kyläileviä vieraita ajatellen. Niistä käy ilmi, kuinka tuohon aikaan siivoaminen kuului lähes poikkeuksetta naisille, ja vaatetus siivoamisen yhteydessä oli hyvin erilainen kuin nykyään: Siivousessut ja huivit puettiin päälle ennen urakan aloitusta.

Kierrosta pitävän oppaan lukemat kuvailutulkkaukset olivat selkeitä ja tarkkoja, ja niiden pohjalta pystyi helposti luomaan mielikuvia esillä olevista teoksista. Muodot ja värit oli kuvailtu tarkkaan, ja valokuvissa ja julisteissa esiintyvien ihmisten ulkonäköön liittyvät piirteet tulivat kuvailutulkkauksen myötä selviksi. Näyttely oli kaikenkaikkiaan mielenkiintoinen ja tarjosi paljon tietoa aiempien vuosikymmenten siivoustottumuksista ja siivoamiseen liittyvästä arvomaailmasta. Näiden kuvailutulkattujen taidenäyttelykokemusteni perusteella voin sanoa, että mielelläni kävisin tällaisissa näyttelyissä useamminkin mikäli niitä vain olisi enemmän tarjolla. Olisi hienoa päästä tällä tavoin tutustumaan erilaisiin vanhempiin maalauksiin ja muihin teoksiin ja tietää millaisia tarinoita niihin kätkeytyy.

Sekä viime vuotisessa rakentamista- että tämän vuoden siivoamista käsittelevissä näyttelyissä on molemmissa ollut näkyvillä esineitä, joihin paras tapa tutustua olisi ollut päästä tunnustelemaan niitä. Olisin toivonut tämän olevan mahdollista edes näillä kuvailutulkatuilla kierroksilla, mutta missään kohtaa kierrosta tällaisesta ei mainittu lainkaan. Esimerkiksi imureihin tai viime vuotisiin talojen pienoismalleihin olisin mielelläni tutustunut tuntoaistin kautta. En tullut tiedustelleeksi asiaa paikanpäällä, mutta seuraavalla kerralla mikäli näyttely tunnusteltavaksi kelpaavia kohteita sisältää aion ehkä rohkaistua kysymään, olisiko kuvailutulkkauksen lisäksi niihin luvallista koskeakin. Se toisi vielä lisää informaatiota teoksista kuvailutulkkauksen rinnalle ja auttaisi entistäkin vahvemman mielikuvan rakentumisessa niistä.

FIX: Huolla ja korjaa on esillä sekä Arkkitehtuuri- että Design- museoissa vielä sunnuntaihin 5. tammikuuta 2025 saakka. Kuvailutulkattuja opastuskierroksia ei valitettavasti taideta tähän näyttelyyn enää järjestää, mutta mikäli sellaista kaipaa, ja vaikkapa taitavan kuvailutulkkaajan onnistuu nappaamaan mukaansa esimerkiksi omasta lähipiiristä niin suosittelen lämpimästi käymään siihen tutustumassa. Uskon ensi vuonna tulevan kuvailutulkkauskierroksia uusiin näyttelyihin, ja seuraavaa tällaiseen tarjoutuvaa tilaisuutta jäänkin kovasti odottamaan.

Kirjoittaja: Minna Mononen

Olen helsinkiläinen freelancerkirjoittaja, jonka ajasta suuri osa kuluu tällä hetkellä kauppakorkeakoulun pääsykoetta varten pänttäämiseen. Luonnon ja eläinten hyvinvointi sekä ihmisoikeudet ovat sydäntäni lähellä, ja pyrinkin toimimaan niiden hyväksi aina kun siihen tarjoutuu mahdollisuus esimerkiksi vapaaehtoistyön muodossa. Vapaa-ajallani mieluisinta puuhaa ovat pitkät lenkit metsässä opaskoirani Hipsun sekä saksanpaimenkoirani Kiiran kanssa luonnon rauhasta nauttien.