Kuvailutulkkausta monessa muodossa
Sanna Tynkkynen
12.2.2025
Kuvailutulkkaus on saavutettavuuspalvelu, jossa sanallistetaan asioita, joita näkövammaiset henkilöt eivät näe. Kuvailutulkki ei tulkitse eikä arvota tulkkaamaansa sisältöä, vaan pyrkii välittämään tietoa mahdollisimman täsmällisesti, niin että näkövammainen ihminen voi muodostaa asiasta oman näkemyksensä ja mielipiteensä. Yleisimmin kuvailutulkkausta on käytetty teatteriesitysten, elokuvien, TV-ohjelmien, museoiden ja näyttelyiden avaamiseksi näkövammaiselle kokijalle, mutta jonkin verran myös kulttuuri- ja luontokohteiden kuvailuun.
Elokuvien maailma avautui
Ensimmäinen kosketus kuvailutulkattuun elokuvaan oli muistaakseni televisiosta katsomani Postia pappi Jaakobille. Tuolloin kokemus oli ihan jees, mutta ei erityisemmin kolahtanut. Olen ollut lapsuudessa näkevä, joten elokuvat sinänsä ovat minulle tuttuja, mutta näkövammaisena en ollut kovinkaan kiinnostunut katsomaan niitä.
Vuonna 2017 vein vanhempani katsomaan uuden Tuntemattoman sotilaan elokuvateatteriin. Olin varustautunut Movie Reading -sovelluksella, mutta en ajatellut sen kummempia asiasta. Kuvailutulkkaus aukesi minulle kuitenkin rytisten, johtuen varmaan myös siitä, että elokuva oli mielestäni loistava. Minusta tuntui, että ensimmäistä kertaa lapsuuteni jälkeen pystyin katsomaan elokuvan lähes tasa-arvoisena muiden salissa istuvien kanssa. Tämän jälkeen olenkin katsonut kuvailutulkattuja elokuvia sekä elokuvateatterissa että televisiosta ja koenkin, että niiden maailma on auennut minulle uudestaan. On myös mielenkiintoista, miten olen oppinut jonkin verran tunnistamaan kuvailutulkkauskonsulttien käsialan elokuvien kuvailussa. Jokaisella on omanlaisensa käsiala, joka kuuluu kuvailun tyylissä.
Teatteria kahdella tavalla
Viime keväänä kävin katsomassa kuvailutulkatun Kuninkaan puhe -näytelmän Lahden kaupunginteatterissa. Kokemuksena kuvailutulkattu teatteriesitys oli ensimmäiseni ja kirjoitin siitä myös Kajastusblogissa. Aikaisemmin teatterielämykset ovat menneet korvakuulolta ja ehkä kaverilta visuaalisia asioita selventäen, mutta nyt saatoin keskittyä ”vain katsomaan” esitystä. Kuvailutulkki Pipsa Toikka tulkkasi esityksen livenä ns. simultaanisti. Katsojat kuuntelivat häntä erillisten laitteiden avulla. Näytelmä elää, joten kuvailutulkin täytyy olla hereillä kaiken aikaa ja kertoa nopeassakin rytmissä näyttämön tapahtumista. Tavallaan kuvailutulkki on yhtä kovassa työssä kuin näyttelijät, paitsi että hän puhuu koko ajan yksin.
Loppuvuodesta kävin katsomassa Tampereen teatterin Taru sormusten herrasta -suurteoksen, jonka tuotannossa saavutettavuus oli huomioitu alusta lähtien. Kaikissa näytöksissä oli käytössä tekstitys suomeksi ja englanniksi sekä suomenkielinen kuvailutulkkaus. Näiden palveluiden alustana käytettiin alan suomalaisen uranuurtajan Loitsut Oy:n mobiilisovellusta Subtitle Mobilea. Kuvailutulkkaus toteutettiin tekoälyn avulla Ai -äänellä, jota oli mielestäni miellyttävää kuunnella. Tällaisen suurtuotannon ottaminen ensimmäiseksi tämänkaltaiseksi kokeiluksi on varsin kunnianhimoista, mutta tekoälyn käyttäminen kuvailun tuottamiseen on varmasti tulevaisuudessa varsin varteenotettava vaihtoehto. Toteutuksessa on parannettavaa, koska esityksen kuvailu oli melko niukkaa. Toisaalta tämä on ymmärrettävää, koska näin tehty käsikirjoitus ei voi reagoida näyttelijöiden eleisiin tai näyttämön muuttuviin tapahtumiin. Se kertoo vain niinsanotun peruskoreografian, joka pysyy muuttumattomana näytöksestä toiseen. Tyhjää tilaa olisi voinut ehkä käyttää enemmän esimerkiksi lavasteiden ja hahmojen ulkonäön kuvailuun. Tosin sovelluksessa olisi ollut saatavilla esittely, jossa näitä asioita avattiin jonkin verran ja siihen oli sisällytetty myös päähenkilöiden ääninäytteet, mutta havaitsin asian vasta niin myöhään, että en ehtinyt kuunnella sitä ennen esitystä.
Kuvailtua taidetta
Sokeiden viikolla 2022 osallistuin kuvailutulkatulle kierrokselle Lahden Uusi kipinä -taidegalleriassa. Kyseessä oli nykytaiteen näyttely, jossa kuvailluksi tuli mm. tilataideteoksia, litografioita ja maalauksia. Tämä kokemus oli sikäli erilainen, että kuvailutulkkauksen toteuttanut Sari Rajala kertoi myös taiteilijoiden taustoista. Tavallaan kierros oli siis samalla opastettu ja kuvailtu. Taiteen kuvailutulkkaus on sinänsä oma lajinsa, koska siinä ei tarvitse kuvailla liikettä. Tuntuikin mielenkiintoiselta, miten Sari oli tehnyt kuvailutulkkauskäsikirjoituksen niin, että vaikka hän sanallisti visuaalista asiaa varsin runsaasti, saatoin silti itse muodostaa mielikuvani ja mielipiteeni taideteoksista.
Museoiden ja kulttuurikohteiden kuvailutulkkausta on järjestetty myös monin paikoin. Muun muassa Tampereen seurakunta on tarttunut aiheeseen ja Tampereen tuomiokirkko ja Pispalan kirkko on kuvailutulkattu. Pyynikin linnan kuvailu kuuluu samanlaiseen saavutettavuuspalveluun. Kohteiden kuvailut löytyvät myös Näkövammaisten kulttuuripalvelun sivuilta. Ei siis tarvitse välttämättä matkustaa paikan päälle voidakseen tutustua näihin kohteisiin. Kajastus-lehdessä ilmestyi aikanaan Mauno&Mustis -sarjakuva, joka oli kuvailutulkattu.
Selostusta vai kuvailutulkkausta
Kirjoitin viime vuonna tähän blogiin saavutettavasta hevosfestivaalista, jossa käytettiin koemielessä kuvailutulkkausta. Tämänkaltainen tapahtuma oli ensimmäinen Suomessa ja toteutus oli varsin kotikutoinen, mutta se ei lainkaan haitannut. Urheilutapahtumissa on harvakseltaan ollut samankaltaisia kokeiluja, joskin esimerkiksi jääkiekko- ja maalipallo-otteluiden kohdalla on puhuttu selostuksesta. Kuvaillun ratsastuksen lajinäytöksen kohdalla jäinkin miettimään, onko kyse enemmän selostamisesta vai kuvailusta. Vaikka kuvailija kertoikin hieman esimerkiksi hevosen eleistä ja ratsastajan ilmeistä, keskityttiin enemmän suorituksen kulkuun. olisi kuitenkin voinut olla etenkin spesifiin asiaan vihkiytymättömälle turhaa tietoa kuvailla esimerkiksi hevosen varusteita kovin yksityiskohtaisesti. Takertumatta sen enempää siihen, mitä nimitystä käytetään, toivoisin tällaista saavutettavuuspalvelua enemmän myös urheilutapahtumiin.
Kuvailutulkkauksen käsikirja
Tampereen yliopiston informaatioteknologian ja viestinnän tiedekunnassa on käynnissä projekti, jonka tavoitteena on vuoden 2025 loppuun mennessä julkaista kuvailutulkkauksen käsikirja. Yleistajuinen ja suomenkielinen oppimateriaalipankki sisältää ajankohtaista tutkimustietoa, minkä pohjalta on laadittu ohjeita esimerkiksi teatterin ja verkkoympäristöjen kuvailuun. Käsikirja on avoimesti käytettävissä ja sisältää myös käytännön neuvoja ammattimaisena kuvailutulkkina toimimiseen, kuvailutulkkauksen tilaamiseen ja koulutusten järjestämiseen. Materiaali julkaistaan Näkövammaisten Kulttuuripalvelu ry:n verkkosivuilla tekstimuodossa sekä äänikirjana. Tutkimusta rahoittaa Koneen Säätiö ja yhteistyökumppaneina toimivat Näkövammaisten kulttuuripalvelu ry ja Näkövammaisten liitto. Työryhmään kuuluvat Anne Ketola, joka toimii hankkeen johtajana, Mira Kainulainen ja Niina Ollanketo.
Anne Ketola tuli mukaan projektiin pitkähköä reittiä.
meillä on Tampereen yliopiston ja muidenkin suomalaisten korkeakoulujen kesken ollut silloin tällöin puhetta, että kuvailutulkkaus pitäisi ottaa johonkin korkeakouluun opintokokonaisuudeksi, Anne kertoo.
Itse olen opettanut Tampereella pari yksittäistä kurssia aiheesta joitain vuosia sitten. Oppimateriaalia ei kuitenkaan suomeksi aiheesta ole. Sitä pitäisi olla, jotta koulutus voi laajeta. Aloimme miettiä asiaa yhdessä Mira Kainulaisen ja Niina Ollankedon kanssa, jotka olivat kuvailutulkkauskursseillani taannoin ja innostuivat kovasti aiheesta. Huomasimme selvän tarpeen tällaiselle oppimateriaalille ja haimme sille itse rahoituksen. Olimme tosi innoissamme kun Koneen säätiö sen myönsi. Se kertoo siitä, että säätiössäkin ymmärretään asian tärkeys. Toivottavasti avointen oppimateriaalien kautta moni innostuisi opiskelemaan aihetta vaikka ihan itsenäisestikin.
Anne Ketola kävi projektin tiimoilta Lahdessa haastattelemassa myös kuvailutulkkauskonsultti Sylvi Sarapuuta ja minua lähinnä kokemuksistani eri tavoin toteutetusta kuvailutulkkauksesta. Keskustelimme muun muassa siitä, missä kaikkialla kuvailutulkkausta voisi käyttää. Tulimme siihen tulokseen, että melkein missä vain. Monesti kuvailutulkkauksen järjestämisen esteenä on raha, mutta kaiken ei aina tarvitse olla suurta ja hienoa. Uskaltamalla rohkeasti kokeilla kuvailulla voisi avata moniakin erilaisia asioita näkövammaiselle yleisölle. Miltäpä kuulostaisi vaikkapa kuvailutulkattu huutokauppa.
