Marsiin ei tarvitse paeta

Timo Kuoppala

24.5.2026

Vain muutos on muuttumatonta. Avaa nyt vanha sanomalehti tai
historiaopus, niin saat pian
tietää, että murroskautta eletään ja tulevasta ollaan joko rajattoman
innostuneita tai syvästi
huolissaan. Tulevaan vievässä virrassa on aina monta juonnetta. Rinnan
kulkevat sekä
tummat että kirkkaat vedet.

Aina emme tiedä, millaisella paatilla meidän tulisi elämän väylällä
seilata. Kannattelevatko
meitä iättömät ihanteet vai soljummeko seuraavaan mutkaan oman etumme
vieminä?
Veneen valintaa kannattaa harkita. Historian virran varteen jättämistä
hylyistä voi miettijä
päätellä paljon.

Vuolas mediavirta tarjoaa tarkkailijalleen monenlaisia aineksia
ajatteluun. Siinä, missä joku
nostaa esille sotien siviileille tuottamat kärsimykset, tyytyy toinen
etsimään ”halpaa
bensaa” Pave Maijasta lainaten. Jos keskustelun laatua mitattaisiin
palstamillein tai
poddisekunnein, ovat itsekkäät bensanetsijät nyt voitolla, mutta
solidaarisuuskyltin
kantajiakin sentään näkyy. Kärjistetysti, vastakkain ovat oman etunsa ja
yhteisen hyvän
kannattajat.

Omaa etuaan ajaville elämä on helppo juttu. Tärkeintä on, että viihtyy,
liikkuu ja kuluttaa
sumeilemattta. Tieto ja sivistys kuulostavat heille ikäviltä asioilta.
Niiden tavoittelu on
hankalaa ja siksi tarpeetonta. Kulttuurikaan ei kelpaa. Hienohelmojen
harrastukset vievät
muualla tarvittavat rahat. Maksakoot ne, jotka taiteesta luulevat
jotakin saavansa.

Alakynnessä olevat nostavat epäröiden tunnuksiaan. Solidaarisuudella ja
yhteistyöllä on
sentään sotien ja nälän raunioille rakennettu monille entistä parempaa
elämää, Miksi
emme jatkaisi hyvin alkanutta työtä paremman maailman puolesta. Köyhyys
ja sodat
kaikkoavat, jos vain jaamme kakkua hieman toisin. Keinot ilmastotuhojen
torjumiseksi ovat
olemassa, jos niitä tahdotaan käyttää. Marsiin ei tarvitse paeta.

Jos haluamme jättää jälkeemme edes jotenkin siedettävän maailman, pitää
väylä valita
oikein. Muutokseen tarvitaan tekoja, niin yksilön kuin yhteisiäkin. On
siirryttävä
ihmisarvoisista ajatuksista ihmisarvoisiin tekoihin. Jo ääneen lausuttu
tai julki kirjoitettu
arvokas ajatus on teko, joka kannattaa tehdä.

Yksin emme paljoon pysty. Voitot jaetaan ja sodat soditaan muilta turhia
kyselemättä.
Mutta jokainen voi tuoda aatoksensa julki ja saa ehkä jonkun toisen
tekemään jotakin
lisää. Näin syntyy hyvän ketju, jota joku toinen voi jatkaa. Syntyy
uutta, yhteistä.

On jaksettava uskoa entistä parempaan maailmaan. Niin on tapahtunut
ennenkin.
Ranskan vallankumous nosti tasa-arvon ja veljeyden aatteita pintaan.
Maailmansotien
raunioilla syntyivät Yhdistyneet Kansakunnat ja ihmisoikeuksien
julistus. Vaikka
ihmisoikeuksiksi muuntuneita ihanteita, arvoja ja oikeuksia
kyseenalaistetaan, niissä on
tulevaisuus.

Toimia voi kukin tavallaan. Joku hankkii ja jakaa tietoa sivistäen
itseään ja muita. Toinen
luo taidetta tarjoten tuoreita näkökulmia olevaan. Syntyy todellisia
humanisteja, jotka
luottavat omiin arvoihinsa ja ajattelevat itse.

Kirjoittaja: Timo Kuoppala

Olen suullisen perinteen tutkimusta ja kotimaista kirjallisuutta opiskellut humanisti. Jäin muutama vuosi sitten eläkkeelle Näkövammaisten liiton järjestötehtävistä ja olen  nyt Näkövammaisten Kulttuuripalvelun varapuheenjohtaja ja Kajastus-blogin päätoimittaja.