NOSTALGIAA KYMMENENSILLÄ KUUNNELMAFESTAREILLA
Marianne Tenhami
23.4.2026
Ingressi
Kymmenennet Näkövammaisten Kulttuuripalvelun ja Yleisradion Kuunnelmafestarit kokosi jälleen uskollisen kantaporukan yhteen muutamilla lisäkasvoilla höystettyinä. Tänä vuonna nostalgisoitiin vanhoja kuunnelmia kuuntelemalla ja niistä rupattelemalla. Keskusteltiin myös uudesta Sokeain kuunnelmaraadin palkitsemasta kuunnelmasta Laskettua aikaa.
Teksti
On se aika vuodesta, jolloin innokkaat kuunnelmien kuuntelijat kokoontuvat kuuntelemaan omia ja toistensa toivekuunnelmia tai kokemaan aivan jotain uutta kuunnelmien saralla.
-Kuunnelmafestareilla on hyvin yhteisöllinen tunnelma ja keskittyminen yhteisen asian äärelle, kun yhdessä kuuntelemme kuunnelmia ja keskustelemme niistä. Muistelen niitä kuunnelmafestareita, kun istuimme säkkituoleissa ja kuuntelimme intensiivisesti kuunnelmaa yhdessä, luonnehtii Näkövammaisten Kulttuuripalvelun puheenjohtaja Joose Ojala.
Vieraita kieliä vai ei
Kuunnelmafestarit aloitettiin tuttuun tapaan keskustelemalla pari päivää aikaisemmin Sokeain kuunnelmaraadin vuoden 2025 parhaana kotimaisena kuunnelmana palkitsemasta kuunnelmasta Laskettua aikaa. Hanna Leivonniemen käsikirjoittama ja Marja Pyykön ohjaama draamasarja seuraa suomalaisen ulkomaantoimittajan Noran työkeikkaa Ukrainaan ja sitä, miten Nora kuvaajaparinsa Kallen kanssa tempautuu auttamaan suomalaista pariskuntaa, joka on hankkimassa sijaissynnytyksellä vauvaa Ukrainasta. Sodan alettua he eivät saa enää yhteyttä klinikkaan eivätkä heidän lastaan kantavaan ukrainalaiseen naiseen. Sokeain kuunnelmaraati kiitteli muun muassa keskeisissä rooleissa olevien Joonas Saartamon ja Mimosa Willamon vahvaa ja vaikuttavaa roolityötä.
”Hahmojen omien äidinkielten käyttö tekee kerronnasta erityisen läheistä ja luontevaa sekä tunnetasolla hyvin samaistuttavaa”, raati toteaa.
Laskettua aikaa kuunnelleet Kuunnelmafestareiden vetäjät Anne Huttunen ja Satu Linna suosittelevat kuunnelman kuuntelemista.
-Se on jännittävä, mukaansatempaava ja jopa viihteellinen, Anne kuvailee.
-Erinomainen tarina. Kuunnelmassa on hyvää pohdintaa sotakirjeenvaihtajan työn luonteesta. Noran pomo ei olisi halunnut lähettää tätä Ukrainaan, mutta Nora suuttuu ja sanoo että hänellä on oikeus päästä kirjeenvaihtajaksi Ukrainaan. Paikan päällä hän alkaa miettiä, onko kirjeenvaihtajuus kuitenkaan katsottavissa oikeudeksi: olenko täällä pelkkä sotaturisti?, Satu lisää. Kuunnelmaraadin kanssa he ovat eri mieltä kuunnelmassa olevista vieraskielisistä repliikeistä.
-Repliikkejä oli ukrainaksi ja paljon englanninkielistä puhetta. Englantia ymmärrän, ukrainaa en. Huomasin että kaikkea englanninkielistä replikointia ei ollut käännetty. Mielestäni tämä on väärin, koska kuunnelmat kuuluvat kaikille, osasipa kieliä tai ei, painottaa Anne napakasti.
Luomukuunnelma Könninkello
Paitsi kymmenensiä kuunnelmafestareita, tänä vuonna juhlittiin myös sata vuotta täyttävää Yleisradiota. Tätä kunnioitettiin kuuntelemalla Hertha Odemanin käsikirjoittama Könninkello vuodelta 1946.
-Könninkello on yksi Yleisradion vanhimmista säilyneistä kuunnelmista. Ensimmäinen versio tehtiin vuonna 1940. Se ei säilynyt ja luultavasti sitä ei edes silloin nauhoitettu, koska ensimmäiset kuunnelmat olivat suoria lähetyksiä eikä niitä tallennettu, kertoo Anne. Könninkello on klassikko, jota rakastettiin.
-Könninkelloa uusittiin kerta toisensa jälkeen. Jouluisin se aina tuli. Ollessani 13-vuotias kuulin Könninkellon ensimmäistä kertaa ja rakastuin siihen, Anne muistelee.
Kuunnelma kertoo Koivulan kartanosta, jonka isäntä saa vihdoin toivomansa pojan kolmen tyttären jälkeen. Eletään pojan elämää kehdosta hautaan, könninkello Kulta tiiviisti mukana.
-Kuuntelin tämän ensimmäisen kerran nuorena yhdessä isäni kanssa, jonka suuri lemppari Könninkello oli. Kuunnelma on hyvin tehty ja tarinaan tempautuu mukaan. Siinä on hyvää ajankuvaa, millä tavalla ennen asioista ajateltiin. Nykyisin kuunnelman ajattelutapa muun muassa sukutilan jatkamisesta on ihmisille aika vierasta. Jokainen nuori pitää oikeutenaan valita ammattinsa itse riippumatta siitä, mitä vanhemmat asiasta ajattelevat, havainnollistaa
Satu. Kuunnelmafestareiden vakiokävijä Timo Kuoppala tietää, että Könninkello on alun perin ruotsalainen kuunnelma. Se lähetettiin Ruotsissa ensimmäisen kerran vuonna 1931.
-Könninkello on hieno nosto ajatellen Yleisradion satavuotista historiaa. Muistan kuulleeni tämän lapsena ja se oli hyvin intensiivinen kokemus, jossa on oma patinansa, hän kuvailee. Anne kertoo, että tuohon aikaan kuunnelmia tehtiin kuin näytelmiä: näyttelijöiden lausuessa repliikkejä järjestäjä teki äänitehosteita samanaikaisesti taustalla ja kuunnelma äänitettiin kronologisesti.
-Luomukuunnelma, Timo kiteyttää.
Sanattomaksi vetää
Kuunnelmafestareilla kävijät voivat kuunnella kaikki festareiden kuunnelmat tai piipahtaa kuuntelemaan vain itseä kiinnostavat kuunnelmat. Tänä vuonna suosituin kuunnelma oli Muggy Don ja Sirkku Hiltusen käsikirjoittama, riipaisevan koskettava Herkko tahtoo kotiin, jota voisi kutsua myös dokumentiksi. Se kertoo kehitysvammaisen Herkon tarinan. Häntä siirrettiin laitoksesta toiseen, kunnes inhimillisyys viimein voitti ja hän pääsi asumaan rakastavaan ympäristöön, missä ensimmäistä kertaa muun muassa leikki traktorilla ollessaan jo 17-vuotias.
”Tuleeko takas?” hän kyseli jonkun lähtiessä perhekodista pois. Samaa hän kysyi lähtiessään perhekodista lomalle sen muiden asukkaiden kanssa. Mutta Herkko ei tullut takaisin. Perhekodin työntekijöille vain tylysti ilmoitettiin, etteivät nuoret enää palaa rakastavaan kotiin.
Herkko tahtoo kotiin oli Hannu Niemen kuunnelmatoive.
-Sanattomaksi vetää. Tämä oli nyt ihan eri tarina, jonka kuuntelin yhdeksänvuotiaana. Hylätyksi tulemisen ymmärsin jo lapsena, mutta muuten kuunnelma oli ihan erilainen. Valitettavasti kehitysvammaisia ihmisiä kohdellaan tänäkin päivänä todella törkeästi, vaikka on menty paljon eteenpäin, Hannu toteaa kuunneltuaan kuunnelman.
-Olen kuunnellut varsinkin lapsena paljon kuunnelmia. Niistä on jäänyt mieleen asioita, jotka on lapsena käsittänyt ihan eri tavalla kuin asiat oikeasti ovat. On mielenkiintoista kuunnella aikuisena kuunnelmia, joita on joskus kahdeksan-kymmenenvuotiaana kuunnellut. Nyt niitä kuunnellessa on käsittänyt asiat aivan toisin kuin lapsena. Toivomassani kuunnelmassa, Leea Virtasen käsikirjoittamassa Kummitustentutkijassa oli sanoja, jotka eivät yhdeksänvuotiaaseen minuun uponneet, mutta nyt ymmärsin ne. Lapsena petyin kuunnelmaan, kun eihän siinä tapahtunutkaan mitään jännää, hän jatkaa.
Kahden päivän rautaisannos kuunnelmaa sopii minulle hyvin
Alusta asti Kuunnelmafestareita vetäneet Satu ja Anne kertovat festareiden pysyneen melko samanlaisina kymmenen vuoden aikana.
-Miksi pitäisi korjata sellaista, mikä ei ole rikki?, Anne kysyy ja toteaa, että toistaiseksi kuunnelmatoiveita on riittänyt ja ihmiset ovat halunneet tulla kuuntelemaan yhdessä kuunnelmia ja keskustelemaan niistä. Joinakin vuosina osalle Kuunnelmafestareista on omistettu oma teema, kuten Minna Canth ja tämän vuoden Kuunnelmafestareiden lasten oikeudet.
-Aluksi Kuunnelmafestarit haluttiin jatkoksi Sokeain kuunnelmapalkinnon julkistamiselle niin, että ne alkoivat samana päivänä kun Sokeain kuunnelmapalkinnon julkistustilaisuus loppui. Nyt julkistustilaisuuden ja Kuunnelmafestareiden välissä on kaksi päivää, Satu vertailee. Kaksikko tekee Kuunnelmafestareita talkootyönä.
-Ohjelman suunnittelu ja koostaminen on todella hauskaa. On myös kivaa laatia kysymyksiä kustakin kuunnelmasta keskustelun pohjaksi. Kuunnelmafestareilla on aina ollut lupsakka meininki ja on syntynyt hyviä keskusteluja. On mielenkiintoista, kun joku ottaa kuunnelmasta esiin asian jota ei itse ole tullut ajatelleeksi, he kiittelevät. Aikataulun laatimisessa on välillä harmaita hiuksia, mutta hyvin kaikki on sujunut.
Tänäkin vuonna kävijät ovat tyytyväisiä Kuunnelmafestareihin.
-Olen kuunnelmien ystävä. Olen aina rakastanut tulla tänne kuuntelemaan minulle uusia, todella hyviä kuunnelmia, sanoo Medina Omeragic.
-Kuuntelen kuunnelmia joskus enemmän, joskus vähemmän. Tänne kannattaa tulla kun näitä järjestetään. Täältä voi myös löytyä kuunnelmia, joita ei ole aikaisemmin kuullut tai jotka ovat harvinaisia. Kuunnelma voi olla todella positiivinen yllätys, kuvailee Seppo Luusalo
-En kuuntele kotona kuunnelmia. Tässä parin päivän kuuntelusessiossa tulee kuunneltua monipuolisia kuunnelmia: toiset ovat pitkästyttäneet, mutta sitten on näitä, jotka jäävät mieleen, Merja Hanski kiteyttää.
-Täällä voi kuunnella kuunnelmia, joita radiosta ei enää nykyään kuule. Kahdenpäivän rautaisannos kuunnelmaa sopii minulle hyvin. Yleisesti totean, että mitä vanhempi kuunnelma, sitä parempi, Timo Kuoppala päättää.