Pitääkö olla huolissaan
Markku Vaittinen
23.9.2025
Paria asiaa olen tullut miettineeksi viime aikoina. Toinen on, että miksi Suomeen ei oikein saada huippuartistien kiertuekeikkoja ja toinen, elävätkö kirjailijat enää töillään.
Huippuartistit näyttävät kiertävän Suomen saapuessaan kiertueella Eurooppaan. Esimerkiksi Taylor Swift ja Beyoncè konsertoivat Tukholmassa sekä Justin Timberlake ja ACDC Tallinnan Laululavalla mieluummin kuin Helsingissä.
Kun popmusiikki 1960-luvulla rantautui Suomeen, ei huippuartisteja tuolloinkaan näkynyt täällä. Silloin se oli kuitenkin ymmärrettävää, kun tultiin toimeen suomalaisbändien cover-versioilla suviyössä. Ainoan, mutta kolossaalisen poikkeuksen teki Rolling Stones-yhtye, joka 60 vuotta sitten piipahti Porin Yyterin juhannusyössä soittamassa huippukeikan. Perimätiedon mukaan tänne yritettiin saada myös Beatles-yhtyettä, mikä mielestäni oli ennakkoluulottomuudessaan hatunnoston arvoinen yritys.
Missä sitten piilevät syyt nykypäivän kuivaan kauteen keikkarintamalla Suomessa? Kiinnostus Suomea kohtaan on nimittäin muilla yhteiskuntaelämän osa-alueilla lisääntynyt jatkuvasti, eikä vähiten Suomen Natoon liittymisen jälkeen, jolloin esimerkiksi amerikkalaisten tietoisuus Suomesta on selvästi lisääntynyt. Luulisi siis, että amerikkalaiset artistit ja myös eurooppalaiset muusikot rientäisivät joukolla Suomeen keikoille.
Syitä Suomen huonoon keikkasuosioon voivat olla riittävän isojen sopivien keikkapaikkojen puute ja keikkajärjestäjien kustannukset suhteessa odotettaviin tuloihin.
Helsingin olympiastadion vetää noin 40000 henkeä, kun esimerkiksi Barcelonan jalkapallostadionille mahtuu noin satatuhatta henkeä. Uudelleen avattuun Helsingin Veikkaus-areenaan ja Tampereen Nokia-Areenaan mahtuu kumpaankin noin 13000 fania. Kun näitä lukuja vertaa Viron Tallinnaan ja sen suosioon keikkapaikkana, pitäisi oikealla tekemisellä Suomeenkin saada megatähtiä.
Kysymys on mielestäni maiden mielikuvavahvuuksista. Esimerkiksi Ruotsista maailmalle on levinnyt hyvin vahva tunnettuus kuluttajabrändeistä kuten Ikea, Volvo ja Abba. Saunan, joulupukin ja muumitkin ruotsalaiset ovat kaapanneet mielikuvahaaviinsa. Niin ikään Ruotsi on menestynyt parhaiten Euroviisuissa kautta aikojen.
Suomen tunnettuus maailmalla on kuitenkin noussut World Happiness- tutkimusten myötä, kun Suomi on julistettu maailman onnellisimmaksi maaksi lukuisia kertoja peräkkäin. Myös maabrändityötä ollaan tekemässä entistä terhakkaammin muun muassa vihreiden investointien saamiseksi Suomeen. Ennemmin tai myöhemmin nämä toimenpiteet alkavat tuottaa tulosta myös musiikkirintamalla ja meillekin aletaan taas saada megatähtiä keikoille. Siispä huoli pois.
Suomen kirjailija liiton mukaan sen jäsenillä on vaikeuksia elää kirjailijan työllään. Julkaistuista kirjoista saatavat tulot, mahdolliset apurahat, kirjastokorvaukset ja taiteilijaeläkkeet eivät liiton tekemien selvitysten mukaan riitä kunnon elintasoon. Tilastokeskuksen mukaan luettujen kirjojen kokonaismäärä ja aktiivisten lukijoiden määrä on jatkuvasti hieman laskenut. Näin on, vaikka vuonna 2024 Suomen kirjastoista lainattiin enemmän kaunokirjallisuuden teoksia kuin kahteenkymmeneen vuoteen ja lasten kirjoja enemmän kuin kolmeen vuoteen.
Kirjailijoiden ahdinkoa on myös lisännyt kirjamyynnin voimakkaasti muuttunut jakauma, kun äänikirjat ovat haukanneet yhä suuremman osuuden kirjamarkkinoista. Kirjailijat eivät saa yhtä hyvää korvausta äänikirjoista kuin painetuista kirjoista. Positiivista kirjamarkkinassa on se, että äänikirjojen yleistyminen on pitänyt kirjamyynnin jotenkuten säällisellä tasolla.
Vallitseva tilanne on johtanut uusiin ilmiöihin kirjamarkkinoilla. Esimerkiksi Kari Hotakainen on julkaissut kirjanimikkeen ainoastaan K-ryhmän Pirkka-brändin alla jakelukanavanaan K-kaupat. Samalla mallilla viimeisimmän kirjansa osalta toimii myös tamperelainen dekkaristi Seppo Jokinen yhteistyössä S-ryhmän kanssa.
Tekijänoikeusjärjestö Sanasto pyrkii luonnollisesti vaikuttamaan positiivisesti kirjailijoiden ansaitsemaan korvaustasoon, mutta vaikutus kirjailijoiden elinmahdollisuuksiin jää nähtäväksi. Harvalukuinen menestyskirjailijajoukko pärjää nytkin varsin hyvin, mutta leijonanosa kirjailijoista on joutunut hankkimaan lisätöitä alan ulkopuolelta. Toisin sanoen heistä on tullut sivutoimikirjailijoita.
Enemmän kuin todennäköistä lienee, että kirjailijat valjastavat tekoälyn työkaluksi kirjojen tekoon. Esimerkiksi lähdetietojen louhinta, ilmaisuvaihtoehdot ja kirjanviimeistely helpottuvat tekoälyn myötä. Ovathan kirjojen julkaisuformaatit ja kirjan luomisen apuvälineet kehittyneet kautta historian. Noin 50 vuotta eaa. Egyptin faarao Kleopatran aikana Aleksandrian kirjastossa oli noin kolmesataatuhatta papyrus-kääröä tallennettuna tuohon formaattiin ja niistä ajoista on tultu nykyisiin toimintamalleihin.
Kirjojen lukemisen hyötyjä ovat tutkitusti hermoston rauhoittuminen sekä keskittymiskyvyn, muistin ja empatiakyvyn vahvistuminen. Siispä en ole huolissani siitä, saammeko lukijoina nauttia kirjailijoiden tuottamasta kirjallisuudesta tulevaisuudessakin. Hyvä kirja nimittäin kuuluu kaikille.
