Raimo Tanskasen elämäntyö jatkuu Koneen säätiön siipien suojassa

 

Kun syksyllä 2022 päätin työstää konsertin Raimo Tanskasen sävellyksistä, en olisi arvannut, että puolitoista vuotta myöhemmin olisimme Koneen säätiön tuella valmistelemassa levytystä samaisesta materiaalista. Toki ymmärsimme alusta asti, millainen kulttuurihistoriallinen merkitys Tanskasen tuotannolla näkövammaisyhteisölle on. Näitä mietteitä kirjoitinkin Kajastus-blogin edeltäjään tekemääni juttuun keväällä 2023. Koska en halua toistaa tässä tekstissä liiaksi aiempaan juttuun kirjoittamiani kokonaisuuden kannalta erittäin tärkeitä teemoja, suosittelen lämpimästi myös tähän tekstiin tutustumista.

Freelancerin intuitio johdatti sävellysten jäljille

Raimo Tanskasen nimi on ensimmäistä kertaa tullut tietooni Celia-kirjaston vanhan pistenuottikokoelman kautta. Nimiölehdellä luki usein teksti ”jäljentäjä: Raimo Tanskanen”. Koska tiesin, ettei pistenuottien jäljentämiseen vielä Tanskasen aktiivivuosina ollut olemassa minkäänlaisia työtä helpottavia tietokoneohjelmia, etenkin monimutkaisempien nuottien jäljentäjien tekemä pikkutarkka työ herätti ja herättää minussa suurta kunnioitusta.

Säveltäjänä Tanskanen tuli tietoisuuteeni, kun Kontrapunkti-kuoro julkaisi vuonna 2013 Kiurun Tupa-äänitteen. Levy koostuu yksinomaan Tanskasen sekakuorosävellyksistä höystettynä muutamalla yksinlaululla. Kun kuuntelin levyn kappaleita, muistan kiinnittäneeni huomioni sävellysten poikkeuksellisen taidokkaaseen äänenkuljetukseen ja oivalliseen melodiantajuun. Vaikka Kontrapunkti suoriutui harrastajakuoroskaalalla arvioiden sävellysten tulkinnasta sujuvasti, tuli mieleeni, että musiikissa olisi vielä paljon hyödyntämätöntä potentiaalia.

Vuonna 2016 luin Tanskasen entisen puolison Aino Kallion kirjoittaman Raimon tie Polvijärveltä Pomarkkuun”-pienoiselämäkerran. Teos valotti Raimon elämäntyön monipuolisuutta, joka ulottui kattavan sävellystyön sekä erittäin monipuolisen näkövammaisvaikuttamisen ohella myös pitkään uraan lukion musiikinopettajana sekä Pomarkun seurakunnan kanttori-urkurina. Teoksen luettuani ymmärsin, että Raimo Tanskanen oli suomen silloisessa näkövammaiskentässä merkittävä pioneeri miltei kaikilla alueilla, joilla hän ammatillisesti vaikutti.

Syksyllä 2022 olin tilanteessa, jossa halusin aloitella jälleen uutta projektia. Pyörittelin lukuisia langanpäitä, kunnes jostain alitajuntani komerosta tuli mieleeni Raimosta kirjoitettu kirja sekä hänen musiikkinsa. Voisikohan tästä materiaalista saada muokatuksi jotain pienyhtyeelle soveltuvaa musiikkia? Valtaosa Raimon sävellyksistä on kuoroteoksia. Kirjan sävellysluettelossa mainittiin myös kymmenkunta Raimon soitinmusiikkisävellystä, joista yhtäkään en ollut kuullut. Ajattelin, että instrumentaalisävellyksistä voisi mahdollisesti saada aikaiseksi konsertin. Ohjelmistoa voisi esittää vähintäänkin näkövammaisyhteisössä ja näin laajentaa Tanskasen tuotannon vähemmän tunnettua puolta.

Vaikka hieman jännittikin, päätin siitä paikasta kirjoittaa Aino Kalliolle ja tiedustella soitinmusiikkisävellysten käsikirjoituksia. Aino vastasikin nopeasti ja ilmoitti toimittavansa nuotit erittäin mielellään.

Kun käsikirjoitukset saapuivat, kävin ne läpi ja totesin, että suurin osa sävellyksistä soveltuisi konsertin materiaaliksi. Samalla kuitenkin ymmärsin, että Raimon sävellysten ydinsanoma on hänen laulumusiikissaan. Ei olisi perusteltua laatia Raimon musiikista konserttia, jollei mukana olisi myös laulettua materiaalia. Tämä tulisi vaikuttamaan esittävien muusikoiden valintaan.

Muusikot vielä puuttuivat. Hieman arastellen mieleeni tuli oma yhtyeeni Trio Kaiunsäde. Siinä soittavat lisäkseni Tuukka Ojala pianoa sekä Helena Taskila panhuilua. Helena myös lauloi, mutta hän ei vielä tässä vaiheessa ollut esiintynyt julkisesti laulusolistina. Olin Kaiunsäteen kanssa toteuttanut aikaisemmin konserttikokonaisuudet Ennio Morriconen musiikista sekä tangoklassikoista. Tämä materiaali oli kuitenkin hieman erilaista, joten sävellysten esittely ja projektin ehdottaminen jännittivät. Rohkaistuin kuitenkin esittelemään sävellykset muusikoille ja ehdotin aloitettavaksi uutta projektia. Asiasta käytiin perusteelliset, paikoin hieman kriittisetkin keskustelut. Pidimme kaikki materiaalista kovasti, mutta emme olleet varmoja, kykenisimmekö vahvasti rytmimusiikkitaustaisina muusikkoina sovittamaan tyylinmukaisesti musiikkia, jossa oli niin vahva klassisen musiikin pohjavire. Minä sekä Tuukka emme olisi kahdestaan urakasta selvinneetkään. Helena on myös klassiseen musiikkiin perehtynyt muusikko, jonka lisäksi hän ilmoitti olevansa halukas toimimaan laulujen solistina. Päätös projektin toteuttamisesta sinetöitiin, kun Helena lupasi antaa käyttöönsä oman luovan panoksensa laulujen sovittamiseksi.

Teimme taiteellisen linjauksen, jonka mukaan noin puolet konserttiohjelmasta koostui raimon instrumentaalisävellyksistä. Toinen puolikas muodostui sekakuorolauluista, joihin sovitimme alkuperäisten kuorostemmojen harmoniaa mukailevan soitinsäestyksen. Raimon kaksi yksinlaulua esitimme alkuperäissovituksina, joskin laulutulkintoihin haimme eväitä klassisen lauluperinteen ulkopuolisista työkalupakeista.

Sovittaja tarvitsee voita leivälle

Rahoitus sovitustyölle puuttui. Esittelin projektiraakileen Näkövammaisten Kulttuuripalvelun Tanja Rantalaiselle ja hän ehdotti, että rahoitusta voisi koettaa hakea Wihurin rahastolta. Kävi niin onnekkaasti, että hakemuksemme hyväksyttiin. Saimme rahoituksen, jonka turvin sävellysten sekä konserttikokonaisuuden valmistelutyöt onnistuttiin tekemään.

Liikuttunut vastaanotto innoitti ja kosketti muusikoita

Kaksi sovittua konserttia toteutuivat huhtikuussa 2023. Vaikka muusikkoina emme olleet materiaalin kanssa aivan mukavuusalueellamme, onnistuimme silti vähintäänkin tyydyttävästi. Konsertin jälkeen oli varsin koskettavaa huomata, kuinka suuri sosiaalinen tilaus tällaiselle projektille oli näkövammaisyhteisössä ollut. Monella kuoroaktiivilla Tanskasen musiikkiin liittyy vahvoja tunnemuistoja ja hyvin henkilökohtaisiakin kokemuksia. Myös Raimon elossa olevat sukulaiset kunnioittivat tapahtumaa läsnäolollaan. Heiltä saatu rohkaiseva palaute kannusti jatkamaan projektin parissa.

Nälkä kasvoi levyhaaveeksi

Konsertin jälkeen olimme tyytyväisiä siitä, että kokonaisuuden vastaanotto oli positiivisuudessaan ylittänyt kaikki odotuksemme. Vaikka olimme omaan taiteelliseen suoritukseemme suhteellisen tyytyväisiä, jaoimme ajatuksen siitä, ettemme vielä konserttien aikaan olleet kunnolla sisäistäneet Raimon omastamme melko voimakkaasti poikkeavaa sävelkieltä. Sävellykset olivat vasta aivan konsertin kynnyksellä alkaneet aueta ja näyttää todellista potentiaaliaan meille soittajille. Tätä loppusilausta emme kuitenkaan vielä huhtikuussa 2023 saaneet kanavoitua täysimääräisesti yleisöön saakka. Koska musiikille oli ainakin näkövammaisyhteisössä todellista tilausta, uskalsimme varovasti raottaa haavetta Raimon musiikista tekemiemme uusien sovitusten levyttämisestä.

Mistä rahat levyntekoon?

Kuten kaikki levyn joskus alusta asti tuottaneet tietävät, ei prosessi ole aivan yksinkertainen eikä varsinkaan halpa. Yritimme hakea Wihurilta jatkorahoitusta, mutta tällä kertaa hakemus palautui hylsynä takaisin. Freelancerina en voinut kuitenkaan jäädä laakereilleni. Äkkäsin keväällä 2024 osana Tilaa Taiteilijuuteen-hanketta toimivan mentorointiprojektin. Sen puitteissa pienelle joukolle tarkoin valittuja vammaisia sekä viittomakielisiä taiteilijoita pystyttiin tarjoamaan mahdollisuus kokeneemman ammattitaiteilijan pitämään puolen vuoden mentorointijaksoon. Koska omat evääni oli pitkälti syöty, päätin hakea mukaan. Ihmeekseni kävi niin, että minut hyväksyttiin mentoroitavaksi taiteilijaksi. Sain mentorikseni pitkään alalla toimineen harmonikkataiteilija ja säveltäjä Johanna Juholan.

Johannan pitkä kokemus suomalaisesta apurahajärjestelmästä osoittautui kullanarvoiseksi. Mentorointijakson aikana työstin apurahahakemuksen Koneen säätiölle. Hain säätiöltä rahoitusta yhteensä kahden albmumin, yhden sävellyskokonaisuuden sekä oman soolokonsertin työstämiseen. 1.12.2023 oli tähänastisen ammatillisen elämäni onnellisin päivä, kun sain kuulla Koneen säätiön positiivisesta rahoituspäätöksestä.

Sattumalöydös arkistosta vauhditti levyntekoa

Kun positiivinen rahoituspäätös varmistui, aloitimme välittömästi levyprosessin valmistelut. Levyn alkuperäisenä kantavana ideana oli taltioida studiotasoisesti huhtikuussa 2023 esittämämme konserttiohjelma. Totesimme kuitenkin, että ohjelmisto sisälsi liian vähän laulumusiikkia. Lisäksi muutama sinänsä ansiokas instrumentaalisävellys ei ollut kokonaisuuden kannalta relevantti, joten ne päätettiin jättää levyttämättä.

Olin syksyllä 2023 saanut digitointitoimeksiannon Näkövammaisten Kulttuuripalvelun arkistonauhoista. Äänitteiden joukosta löytyi sattumalta vuonna 1997 äänitetty konserttitallenne Raimon 60-vuotisjuhlakonsertista. Kasetti sisälsi läpileikkauksen Tanskasen sävellystuotannosta korkeatasoisesti esitettynä. Tästä ohjelmistosta levylle tarttuivat kappaleeet Illan tuuli, Kaikkialla oleva sekä Onnellinen vaeltaja. Levytystä varten sovitimme alumperin sekakuorolle kirjoitetut sävellykset uudelleen.

Levy taltioitiin 31.5. -3.6. Järvenpään Kallio-Kuninkalan korkeatasoisessa studiossa. Taiteellisena tuottajana toimi Riikka Hänninen. Äänittäjät Mikael Hakkarainen ja Janne Tuominen vastasivat tallennuksen ohessa myös levyn miksauksista. Kaikki kappaleet äänitettiin konsertinomaisissa olosuhteissa. Mikaelin korkean ammattitaidon turvin pystyimme koostamaan levyn kappaleet useiden ottojen parhaista paloista. TÄmä toi rentoutta soittotilanteisiin, kun kaikkea ei tarvinnut tehdä sataprosenttisina ottoina, vaikka soitimmekin livenä ilman päällekkäisäänityksiä. Levyllä kuultavaa soittoa ja laulua ei ole teknisesti paranneltu, joten kuulia pääsee nauttimaan luomusta konserttikokemuksesta.

Äänitysten jälkeen olimme yhtä mieltä siitä, että jokainen työryhmässä oli antanut projektille kaikkensa. Uskon, ettei kukaan elämänmittaiseen itsensä kehittämiseen sitoutunut muusikko voi olla sataprosenttisen tyytyväinen mihinkään suoritukseensa. Tämän projektin kanssa työskennellessä oli kuitenkin ilo havaita, että kaikki kokivat antaneensa työlle sen hetkisen parhaansa. Enempää ei oikein voi antaa.

Raimon elämäntyö mahdollistaa meille hänen työnsä jatkamisen

Tanskasen sävellysten esiinnostaminen ja versiointi näkövammaisten muusikoiden toimesta on nähdäkseni verrattavissa siihen työhön, mitä nykyään tehdään unohdettujen naissäveltäjien teosten esiinnostamiseksi. Emme elä maailmassa, jossa kaikki lahjakkuudet saisivat yhdenvertaiset mahdollisuudet tuoda taidettaan esille. Jos yksinomaan naissukupuoli on aiemmin ollut miltei läpipääsemätön lasikatto ammattimaiselle säveltämiselle, vakava aistivamma herättää vielä runsaampia ennakkoluuloja. Sen lisäksi sokeus vaikeuttaa aivan konkreettisesti vähänkään kompleksisempaa sävellystyötä. Näkövammaiset eivät pärjää, jolleivät he saa erikoistunutta tukea nimenomaan näkövamman taiteen tekemistä haittaaviin konkreettisiin ongelmiin.

Olen valtavan kiitollinen siitä, että Raimo Tanskasen taiteeseen tarttuminen mahdollisti minulle sisäänpääsyn apurahamaailmaan ja sitä kautta oman taiteen tekemiseen ja esilletuontiin. Suurinta kiitollisuutta minussa herättää kuitenkin se, että nyt auenneet mahdollisuudet voivat aidosti lisätä taidekentän monimuotoisuutta. Ainoastaan näkyvä diversiteetti mahdollistaa sen, että eri lähtökohdista tulevat taiteentekijät tulevat aidosti kuulluksi ja saavat tarvitsemansa tuen ja avun. Raimo Tanskanen mahdollisti omalla elämäntyöllään minun sukupolvelleni mahdollisuuden tehdä korkeatasoista taidetta sokeudesta huolimatta. Toivon, että voin oman työni kautta sekä tuottaa ihmisille nautittavia elämyksiä, myös varmistaa jatkuvuuden sille, että myös minun jälkeeni tulevat näkövammaiset taiteilijat saavat mahdollisuuden työskennellä aidosti omalla tasollaan.