Raksahommia kesäparatiisissa 4
Pasi Päivinen
13.10.2024
Suomalaiseen saunaperinteeseen kuuluu laulujen, runojen ja tarinoiden lisäksi loitsut ja nykyaikana varsinkin vitsit. Tunnetuimmat saunaloitsut löytyvät kansalliseepoksestamme: ”Lyö löyly, lähätä lämmin, Läpi kiukahan kivien, Läpi seinän sauman sammalien!”(Kalevala)
Sauna on hyvän mielen paikka ja ainakin meidän saunassa tavataan kertoa saunoessa vitsejä. Vitsi suomalaisen, ruotsalaisen ja norjalaisen/venäläisen saunareissusta on useille tuttu, mutta mistä on kyse silloin, kun vihtoja myydään halvalla automarketin pihalla tai jossain muualla julkisesti?
Vastatarjouksesta!
Kuukausi on vaihtunut syyskuun leppeän leudosta lokakuun koleuteen, eikä rakennuksen ulkopuoli ole vielä valmis. Kahtena viikonloppuna satoi, joka rajoitti työskentelyä. Aluskate (bitumihuopa), kattoruoteet ja kattotiilet ovat onneksi paikoillaan, mutta osa otsalaudoista, kaikki räystäiden aluslaudat sekä vuorilaudat, ikkunat ja ovet ovat vielä laittamatta. Kun ne saadaan lokakuun jäljellä olevina viikonloppuina paikoilleen, rakennus on kokonaan säältä suojassa, lunta ei tule tupahan ja talvi tulkohon, jos on tullakseen.
Tiilirumba
Syyskuun alussa purin rautakaupan toimittaman kuorman ja rahtasin 600 reikätiiltä pihalta saunamökkiin sijoitellen tiilet puolikaareen muurausalueen ympärille. Muurari tuli pariksi päiväksi hommiin ja kun piippu alkoi nousemaan ensimmäisen päivän puolivälissä korkeammalle, muurari nousi rakennustelineille ja minun tehtävänäni oli nostella tiiliä ylös hänelle katonrajaan saakka. Sen jälkeen muuraustyötä jatkettiin katolla, joten hilasin tikapuita pitkin 70 tiiltä katolle. Käytin nostourakassa apuna erään näkövammaisen käsityöntekijän punomaa rottinkista halkokoria, joka osoittautui oivaksi apuvälineeksi, kun laitoin halkokorin sangan kyynärtaipeeseeni ja toinen käsi jäi vapaaksi jalkojeni ohella tikapuilla kapuamiseen. Piippu oli valmis päivässä, jonka molemmin puolin muurattiin seuraavana päivänä palomuuri saunan ja tuvan väliin. Tiiliä meni lähes kaikki ostamani 600 kappaletta ja muurauslaastia 700 kiloa. Tämä oli vielä kevyt homma kattotiilien rahtaukseen verrattuna.
Postin rekka toi syyskuun puolivälissä kaksi kuormalavallista kattotiiliä ja lokakuun ensimmäisenä lauantaina 531 lapetiiltä sekä 11 harjatiiltä nousi katolle ja ladottiin paikoilleen. Kaikki tiilet olivat ehjiä ja hyvä niin, sillä kuormassa oli vain yhdeksän ylimääräistä. Tiilirumbaa tanssittiin kaltevalla katolla ja rakennustelineillä yhdeksän tuntia. Päivän jälkeen tiesi tehneensä töitä ja kaaduin petiin yhdeksältä nukkuen kellon ympäri.
Rakentaa vai rakennuttaa?
Kun joku on rakentamassa taloa, kesämökkiä, saunaa tai vaikka laituria, yleinen puhetapa on käyttää rakentaa-sanaa sekä itse rakentaessa että rakennusfirman tai palkattujen työntekijöiden rakentaessa. Vuosikymmeniä sitten itse tekeminen ns. hartiapankkirakentaminen oli tavallista, varsinkin pian toisen maailmansodan jälkeen rintamalta palanneet miehet, kuten edesmennyt isoisänikin, rakensivat talonsa 1940-luvun lopulla ja 1950-luvulla pääosin itse. Vaikka rintamamiestalot jäävät myöhempien talojen energiatehokkuudessa jälkeen, ne ovat osoittautuneet yllättävänkin kestäviksi ja pitkäikäisiksi taloiksi. Isoisänikin kokonaan itse tekemä talo joen kaupungissa on yhä pystyssä, hyvässä kunnossa ja asuttuna.
Nykyisin yhä useammat rakennuttavat kiinteistönsä avaimet käteen ja oma osuus projektissa on lähinnä talotehtaan edustajan tai oman mallin kyseessä ollessa projektin suunnittelijan kanssa kokoustamista, nettisivujen selailua, sisustusliikkeissä ravaamista, hankintapäätösten tekemistä ja laskujen maksamista. Rakennustarvikkeet ovat kalliita ainakin ns. tavallisille ihmisille, mutta työ se vasta kallista onkin. Avaimet käteen toteutuksella saunamökkini olisi ollut turhan kallis ja monta ulkomaan matkaa olisin joutunut jättämään väliin lähitulevaisuudessa, joka ei ole hyvä vaihtoehto, sillä etelään on päästävä lämmittelemään viikoksi tai pariksi talvella vähintään kerran. En edes olisi aloittanut rakentamaan ellen tiennyt etukäteen pystyväni antamaan oman merkittävän työpanokseni rakennushankkeelleni ja säästämään sievoisen summan työkustannuksissa.
Ehkä useammatkin blogia seuraavat ovat miettineet sitä, pystyykö näkövammainen rakentamaan vai onko se enemmän rakennuttamista? Vastaus riippuu sekä näkövamman vaikeusasteesta että osaamisesta. Omalla kohdallani se on molempia. Olen käyttänyt palkattua ammattihenkilöstöä välttämättömissä töissä sekä tehnyt itse sähkö- ja putkitöitä lukuun ottamatta kaikkia muita hommia joko avustaen tai itse. Tein pohjatöissä lapiohommia, toimin muurarin apulaisena nostellen ponttiharkkoja sokkeliin, tiiliä palomuuriin ja savupiippuun, olin hirren toisessa päässä nostamassa hirsiä 13 hirsikertaan saakka ja sen jälkeen rakennustelineellä satuttamassa hirttä salvokseen sekä paukuttamassa lekalla vaarnatappeja pohjaan, tein puuosien homeensuojausta ja maalausta, autoin katon ponttilaudoituksen ja kattoruoteiden kiinnityksessä, nostin yli 500 kattotiiltä ylös katolle ja ladoin, purin kaikki tavarakuormat, autoin rakennustelineiden tekemisessä ja siivosin. Edessä on vielä ennen talvitaukoa ikkunoiden ja ovien asentaminen, otsa-, räystäs- ja vuorilautojen naulaaminen sekä rakennustelineiden purkaminen ja ehkä terassin rakentaminen säästä riippuen, jonka jälkeen irtiotto olisi tarpeen. Rantaloma trooppisilla leveysasteilla tekisi hyvää!
Monia rakennustöitä ei edes pysty yksin tekemään, sillä rakentaminen on kahden tai useamman ihmisen yhteispeliä. Jos ei pysty itse tekemään mitään niin silloin on palkattava ammattirakentajalle apulainen ja tietyissä työvaiheissa useampia apulaisia, mikä nostaa rakentamiskustannuksia merkittävästi. Minulla on myös ollut onni saada iäkkäiden hyväkuntoisten vanhempieni apua, ja yhdessä olemme saaneet todella paljon aikaan. Heidän työpanoksensa on ollut erittäin merkittävä. Turhaa kiirettä ei kuitenkaan ole pidetty ja kauniista kesäpäivistä on myös osattu nauttia.
Raksan ulkopuolella aikaa kului tietokoneella istumiseen rakennustarvikkeiden hinta- ja tuotetietojen etsimisessä ja vertailussa, tarjouspyyntöjen laatimisessa, tarvikehankinnoissa sekä laskujen maksussa. Näissäkin asioissa oma vaivannäkö on tuonut säästöjä. Avaimet käteen-rakentaja maksaa jokaisesta palvelusta, joten kaikkea ei kannata ulkoistaa, jos vain suinkin omat kyvyt riittävät ja on halua etsiä tietoa. Lisäksi rakennusalalla on valitettavasti vallalla sumuttamisen kulttuuri, joten langat on syytä pitää omissa käsissä, jos vain suinkin pystyy. Tietysti luotettaviakin toimijoita löytyy, mutta olen kuullut sanottavan, että avaimet käteen rakennettaessa luotettavan toimijan osuminen omalle kohdalle on jonkinlainen lottovoitto ja välistä vetäminen on enemmän sääntö kuin poikkeus. Siitä minulla on omakohtaistakin kokemusta huvilan päärakennusta rakentaessani, mutta se on jo historiaa, eikä muistella sitä.
Työn ilo
Ylivoimaisesti suurin osa saunamökkiin käyttämästäni ajasta on kulunut työmaalla hanskat ja työkalut käsissä fyysistä työtä tehden. Olen nauttinut suunnattomasti käsillä tekemisestä, johon on kiistatta vaikuttanut myös satumaisen upea kesäsää. Syksyn väriloiston keskellä koleassakin säässä ulkotyö on maistunut ja fyysinen viikonlopputyö on tuntunut tervetulleelta vaihtelulta omaan ”konttorirotan” virkatyöhöni nähden. En ole unelmatyössäni mukavasta virkapaikasta puhumattakaan, mutta ilman säännöllisiä palkkatuloja rakentaminen tässä mittaluokassa ei olisi mahdollista. Lienee siis syytä olla jonkin verran kiitollinen vähemmän mieluisastakin työpaikasta, sillä näkövammaiselle työllistyminen julkiselle sektorille ja yleensä avoimille työmarkkinoille on haastavaa. Tästä syystä koenkin ansainneeni rahat saunamökin rakentamiseen oikeista töistä ja mahdollistanut palkkatuloillani mieluisan rakentamisharrastukseni.
Vaikka työn ilo saattaa olla klisee, tunsin menneenä kesänä sekä tunnen yhä jokaisena syysviikonloppuna aitoa työn iloa kesäparatiisini saunamökkityömaalla työskennellessäni ja tämä ajanjakso on ollut yksi elämäni parhaita.
