Raksahommia kesäparatiisissa

Pasi Päivinen

25.6.2024

Kuvassa täryjyrällä kovetettu hiekkapatja, jonka alla näkyy kalliota.
Kuva: Pasi Päivinen

”Kalliolle, kukkulalle rakennan minä saunani”! Huhtikuun 20. päivä 2024 edesmennyttä Joensuun klassillisen lyseon kasvattia, säveltäjä Kaj Chydeniusta, mukaillen toivotan juuri sinut, hyvä Kajastusblogin lukija, tervetulleeksi seuraamaan saunarakennukseni kohoamista kesäparatiisiini.

Kahdeksan vuotta sitten tähän samaan aikaan rakensin päärakennusta, tontin korkeimmalle kohdalle jykevälle kalevalaiselle peruskalliolle. Mietin jo silloin rantasaunan rakentamista rantatöyrään laelle, ja kun vesi- ja viemärijohtojen viemiseksi päärakennukselle oli räjäytettävä kalliota, päätin samalla räjäyttää hieman lisää kalliota jatkaen vesi- ja viemärikanaalia rantatöyräälle saakka, jos innostuisin joku päivä rakentamaan saunan. Se päivä on koittanut nyt!

Sauna

Saunan on sitkeästi väitetty olevan suomalainen ”keksintö”. Sitä se ei kuitenkaan kokonaan ole, vaan kyseessä on kulttuurilaina, sillä saunassa on niin itäistä kuin läntistäkin vaikutusta. Myös etymologinen tutkimus osoittaa, ettei saunasanastommekaan ole täysin omaperäistä. Se, mistä sauna on lähtöisin ja missä on ollut maailman ensimmäinen sauna tai saunan tapainen rakennelma, on ainakin minulle sivuseikka, vaan pääasia on saunan lämmittäminen ja saunominen. Se on toiseksi parasta, mitä tiedän, sen tietyn ”puuhan” jälkeen.

Päärakennuksessa on kelvollinen sauna, mutta sen varustaminen puukiukaalla ei olisi ollut rakennusteknisesti eikä esteettisestikään paras mahdollinen ratkaisu, joten jäin kaipaamaan hirsipirttini valmistuttua vielä puulämmitteistä saunaa. Kaavamääräykset sallivat pienen tuvankin saunan yhteyteen, ja sen haluan nyt tehdä kesäparatiisiini, kun kerran ryhdyn toimeen. Ehkäpä inspiroiva luomisympäristö innoittaa minutkin, Joensuun klassillisen lyseon kasvatin, kirjoittamaan vielä jotain kelvollista kirjallista tuotantoa saunatuvan hiljaisuudessa?

Hyvä suunnittelu takaa onnistuneen lopputuloksen

Piirsin saunatuvan luonnoksen itse viime syksynä rakennuspaikan maaston muodot ja ympäristön huomioon ottaen. Mainio liperiläinen arkkitehti piirsi luonnokseni puhtaaksi ja keskellä ankarinta talvea kokosin tarvittavat dokumentit rakennuslupaa varten sekä tein kaupat hirsikehikosta ja ikkunoista. Lumet ovat sulaneet, muuttolinnut saapuneet ja olen intoa täynnä päästessäni raksahommiin! Pohja on ollut valmiina kolme vuotta ja työ käynnistyy anturan sekä perusmuurin valulla.

Kuvassa täryjyrällä kovetettua hiekkaa, jonka yhteydessä näkyy kallioperää. Näkyvillä on myös antenni - sekä vesijohtoliitäntöjen putkia.

Kirjoittaja: Pasi Päivinen

Kuvaaja: Johanna Kokkola

Olen kirjoista, musiikista, luonnosta ja maailman kulttuureista innostunut itäsuomalainen ”elämäntapaintiaani”. Talvisin luen ja kirjoitan kohtalaisen paljon. Olen yllättänyt itseni saamalla useamman tietokirjan synnytetyksi. Talviaikaan istuskelen mielelläni viikonloppuisin takan ääressä musiikkia ja äänikirjoja kuunnellen sekä seuraavasta kesästä haaveillen että lämpimiin maihin matkoja suunnitellen. Olen päässyt matkustamaan yleensä kerran talvessa pakoon pohjolan pakkasia viikoksi tai kahdeksi elämäntilanteen ja työnantajan salliessa. Keväisin ja syksyisin tapaan tehdä myös jonkin pidennetyn viikonloppumatkan Etelä- tai Keski-Eurooppaan. Kesä on elämän parasta aikaa Suomessa, sillä olen valon lapsi ja silloin hoidan puutarhaani, uin järvessä, laitan hyvää ruokaa, nikkaroin sekä pelaan satunnaisesti golfia.
Laaja-alaisena kulttuuri-ihmisenä ja Kajastus-lehden pitkäaikaisena kirjoittajana haluan olla mukana jatkamassa meidän näkövammaisten arvokasta kulttuuriperinnettä luoden kiinnostavaa sisältöä Kajastusblogiin!