Rohkeuden siivet selkään

Marianne Tenhami

19.8.2025

Ingressi

Näyttämötilanne. Etualalla seisoo nainen, jolla on päässään punainen hiuspanta ja yllään vaalea, hieman vanhanaikainen puku, jossa on sydämenmuotoiset napit. Hän pitää oikeaa etusormeaan koholla ja katsoo tiukasti ylöspäin, ilme vakavana ja mietteliäänä, kuin olisi sanomassa jotakin painavaa tai ojentamassa jotakuta.
Taustalla näkyy mies sivuprofiilista. Hänellä on kaljuuntuva pää ja hän peittää kädellään suutaan, ikään kuin kuuntelisi, pohtisi tai pidättelisi itseään puhumasta. Taustan seinä on täynnä papereita ja muistiinpanoja, jotka luovat kaaottisen vaikutelman.
Tunnelma on jännittynyt ja dramaattinen, sopien teatteriesityksen vakavaan tai psykologiseen kohtaukseen. — Näytelmästä ”Mielipuolen päiväkirja”. Kuvassa näyttelijät Lea Vihonen ja Juha Nordman. Kuvaaja: Arto Mäkelä.

Näkövammainen Lea Vihonen on näytellyt kahdessa harrastajateatterissa sekä Turun Keskiaika-ja joulumarkkinoilla. Melkein sokeana hänet on otettu hyvin vastaan. Ohjaajille ja näkövammaisille harrastajanäyttelijöille hänellä on viesti: rohkeuden siivet selkään.

Teksti

Vuodesta 2001 Turussa asunut, kapealla putkinäöllä valoa ja hahmoja erottava Lea Vihonen, 55, aloitti näyttelemisen jo ala-asteella.
-Silloisen kotikaupunkini Hangon harrastajateatterin näyttelijä veti koulussamme näytelmäkerhoa. Se vei mukanaan. Ala-asteaikana olimme siskoni kanssa harrastajateatterin kesäteatterinäytelmien lapsirooleissa. William Shakespearen Paljon melua tyhjästä -näytelmän esityksissä istuimme siskon kanssa penkillä ja olimme sottaisia, hän nauraa. Lea osallistui teatteriryhmineen Reykjavikin Mytologia-festivaaleille Paavo Haavikon tekstiin pohjautuvalla esityksellä Rauta-aika.

Petra tietää mitä rooleja minulle voi antaa

Yläasteen yhdeksännen luokan jälkeen Lean teatteriharrastus hiipui moneksi vuodeksi jatkuen jälleen silloisessa Arlainstituutissa, nykyinen Ammattiopisto Live, missä Lea oli äidinkielenopettajan kannustamana lavalla tanssimassa tai lausumassa runoja kevät-ja joulujuhlissa. Valmistuttuaan lähihoitajaksi vuonna 2012 hän palasi Turkuun saaden heti työtä vanhusten parissa, josta näön heikettyä on nyt eläkkeellä. Teatteriharrastus virisi jälleen.

Lea on ollut viitenä kesänä näyttelemässä Turun keskiaikamarkkinoilla. Niitä on useana kesänä käsikirjoittanut Petra Lähde.
-Petra tietää mihin näkövammaisena pystyn ja mitä rooleja minulle voi antaa. Hänen näytelmissään olen ollut myös mukana täällä järjestetyillä Vanhan ajan joulumarkkinoilla kolme kertaa. Menen kohtauksiin jonkun näyttelijäkollegan kanssa ja poistun kohtauksista heidän kanssaan, Lea selittää. Hän on näytellyt sekä rahvasta, porvaria että aatelisia. Keskiaikamarkkinat sijoittuvat 1300-1400-luvuille ja aiheet ovat liittyneet silloin tapahtuneisiin Turun tapahtumiin.
-Joulumarkkinoillakaan ei eletä tätä päivää. Viime jouluna elimme sata vuotta sitten tapahtuneessa ajassa ja tapahtumissa. Näyttelin toimittajaa, joka halusi tehdä juttua Turussa vierailevasta, vaikeasti tavoitettavasta taiteilijasta. Sisääntulossani kohtaukseen oli näkövammani jälleen huomioitu hyvin: taiteilija kantoi pressukääröä, jonka päässä minä roikuin ja pyysin haastattelua. Näin pääsin hyvin lavalle, Lea valottaa.

Rohkeasti mukaan castingeihin

Keskiaika-ja joulumarkkinoiden lisäksi Lea on näytellyt Raision teatterissa ja näyttelee tällä hetkellä Teatteri Akselissa. Raision teatterissa hän näytteli haltijaa Selma Lagerlöfin Peukaloisen retket villihanhien seurassa -näytelmässä.
-Ohjaajamme Eija Irmeli Lahti pohti, että kuinkas Lea saadaan näyttämölle ja pois sieltä sujuvasti. Hän keksi tähän täydellisen ratkaisun: näyttämöllä oli pylväs, josta tehtiin puu. Minut vietiin pimeässä, tumman kaavun sisällä puun taakse. Haltijan vuoron tullessa putkahdin puun takaa näyttämölle ja poistuessani kohtauksista peruutin takaisin puun taakse, hän kertoo. Näyttämöllä liikkuessaan hän laskee askelia ja tietää, mihin suuntaan on otettava tietty määrä askelia. Näyttelijäkollegojen ääniä kohti on myös hyvä mennä ja kohdistaa katse sinne mistä vastanäyttelijöiden äänet kuuluvat.

Lea rohkaisee näkövammaisia harrastajanäyttelijöitä menemään mukaan esitysten castingeihin, joissa produktioihin valitaan näyttelijät. Ennen castingeihin menemistä hän on laittanut sähköpostia ohjaajille, kertonut olevansa näkövammainen ja pyytänyt lukukohtausten tekstit etukäteen sähköpostilla. Liikunnallisissa castingeissa vastanäyttelijät ovat halunneet auttaa Leaa tulemalla häntä vastaan näyttelijöiden liikkuessa tietyssä tunnetilassa.
-Ohjaajien pitäisi olla avoimia mahdollisuuksille. Heidän pitäisi olla kiinnostuneita siitä, mitä uutta sokean näyttelijän kanssa voi oppia, hän kannustaa. Näkövammaisilleharrastajanäyttelijöille hän toivoo rohkeuden siipiä selkään ja uskallusta mennä castingeihin.
-Kannattaa laittaa ohjaajalle ennen castingia sähköpostia ja kertoa näkövammasta. Jos ohjaaja vähänkin ajattelee nokkaansa pidemmälle ja haluaa kehittää itseään, ei se kiellä tulemasta. Päinvastoin, saattaa innostua.

Marilynin rooli sopi näkövammaiselle

Kuvassa on kaksi ihmistä sisätilassa. Etualalla vasemmalla näkyy mies, josta näkyy lähinnä selkäpuoli ja hieman profiilia. Hänellä on päällään kirkkaan sininen, kuviollinen paita. Hän pitää kädessään juomalasia, jossa on ruskeaa juomaa ja jäitä.
Oikealla, keskemmällä kuvassa on nainen, joka on pukeutunut kirkkaanpunaiseen kauluspaitaan. Hänellä on lyhyehkö, kihara ruskeanvaalea peruukki tai kampaus. Nainen hymyilee leveästi ja virnistää iloisesti katsojaa kohti, niin että hänen hampaansa ja kielensä näkyvät.
Taustalla on ruskea kukkakuvioinen tapetti ja seinävalaisin, joka valaisee tunnelmallisesti. Kuva välittää leikkisän ja humoristisen hetken. Kuvasta välittyvä tunnelma kertoo sen olevan osa teatteriesitystä. — Näytelmästä ”Huone 112”. Kuvassa näyttelijät Lea Vihonen ja Ville Virta. Kuvaaja: Arto Mäkelä.

Tällä hetkellä Lea tekee kolmatta näytelmää Teatteri Akselin kanssa. Kussakin näytelmässä on ollut eri ohjaaja.
-Edellinen näytelmämme oli Eppu Nuotion ja Tiina Brännaren kirjoittama Huone 112. Se on kahden julkkiksen, Marilyn Monroen ja Elvis Presleyn tarina mahdollisesta salaisesta yöstä. Yön aikana Marilyn ja Elvis vetävät viinaa ja pillereitä ja seinästä tulee kokaiinia. Pyysin ohjaajaltamme Valtteri Halisevalta treeniemme alussa, että pidetään kaikki käsikirjoituksessa oleva liike, koska tämä helpottaa liikkumistani lavalla. Marilynin rooli sopi näkövammaiselle: pieni horjahtelu ja sohvan selkänojasta tai seinästä tuen ottaminen kuuluivat asiaan, Lea nauraa.

Tällä hetkellä Teatteri Akselissa harjoitellaan Ronald Harwoodin käsikirjoittamaa komediaa Kvartetti. Se kertoo neljän eläkkeellä olevan oopperalaulajan kohtaamisesta vanhainkodissa. Lean roolihahmolla on kävelykeppi, jota voi hienosti käyttää myös valkoisena keppinä lavalla liikkuessa.
-Ohjaajamme Aleksi Kauppinen oli nähnyt minut Teatteri Akselin kahdessa edellisessä näytelmässä. Castingin jälkeen ilmoittaessaan puhelimitse näyttelijävalinnoista hän sanoi, että on nähnyt liikkumistani lavalla, eikä se häntä mietitytä ja että hän uskaltaa tarjota minulle roolia kvartetista, Lea toteaa. Hän kokee olevansa osa porukkaa. Välillä tosin on muistutettava näyttelijäkollegoita käyttämään sanoja oikea ja vasen eikä tänne ja täällä.
-Olen kiitollinen rohkeille ohjaajille, jotka ovat antaneet minulle mahdollisuuksia ja kiinnostuneet oppimaan uutta, Lea iloitsee.