Ruskamatka Saariselälle

Tuula Paasivirta

20.2.2025

Vanhempi nainen kävelee metsässä. Hänellä on yllään violetti toppatakki, keltainen paita ja mustat housut. Kaulassaan hänellä on kuvioitu huivi, ja hän käyttää kävelykeppiä. Nainen hymyilee, ja hänellä on silmälasit. Metsä ympärillä on täynnä korkeita puita ja maassa on vihreää kasvillisuutta.
Kuva: Tuula Paasivirta kotiarkisto

Peltsi ja Osmo Peltolan suosittu ja palkittu matkailuohjelma päättyi Saariselän Kiilopäälle. Samoille seuduille osui minunkin matkakohteeni syksyllä 2024, kun ensimmäisen kerran elämässäni matkustin Lappiin. Kiilopään naapuritunturi Kaunispää on yksi niistä harvoista tuntureista, ellei ainoa, jonne voi ajaa autolla tunturin päälle.

Omatoimimatkan suunnittelu

Teimme omatoimimatkan, jota suunnittelin runsaan vuoden. Tärkeää oli sopivan saavutettava kohde, johon halusin matkustaa. Oli selvitettävä kenelle avustajistani sopii suunnittelemani ajankohta ja miten matkustaisin. Päädyin valitsemaan henkilöauton ja kysyin tuttua henkilöä pitkän matkan kuljettajaksi.
Eräs, minut yllättänyt asia oli se, että hotellivaraukset piti tehdä todella ajoissa. Tarvitsimme hotellia mennen tullen Oulussa ja luonnollisesti Saariselällä. Invavarusteltu huone olisi ollut lähes kolme kertaa kalliimpi, kuin muu sopuhintainen huone hotellissa, jossa olimme.
Vammaiselta henkilöltä suunnittelu vaatii paljon: pitää neuvotella ensin henkilökohtainen avustaja, jolle aikataulu sopii, varata juna- tai lentoliput mikäli niitä tarvitsee tai sopia muu kuljetusjärjestely. Täytyy tehdä tarkahko matkabudjetti, koska on huomattavaa, että tällaisella matkalla tulee paljonkin kustannuksia, jotka joutuu kustantamaan itse. Vain henkilökohtaisen avustajan matka- ja majoituskustannukset voi saada jälkikäteen kuittia vastaan hyvinvointialueen vammaispalvelusta. Sain paljon kiitos kanssamatkustajiltani erittäin hyvin suunnitellusta matkasta. Omatoimimatkat ovat mukavia.

Henkilökohtainen avustaja mukana matkalla

Anomus avustajan matka- ja majoituskustannuksista hyvinvointialueen vammaispalveluun täytyy tehdä ajoissa, vähintään kolme kuukautta ennen aiottua matkaa, mieluummin aikaisemmin. Siinä vaiheessa on hyvä olla tiedossa ainakin osa kustannuksista, jotta anomuksen pystyy tekemään mahdollisimman täydellisesti.
Tähän anomukseen tulee myös osata laskea henkilökohtaiselle avustajalle tarvittava todellinen työaika, siis mikäli tarvitaan lisätunteja matkan ajalle. Ennen matkaa tehdään henkilökohtaisen avustajan kanssa erillinen matka-ajan työtuntisuunnitelma, joka lähetetään sijaismaksajalle. Ja mikäli avustaja palkataan vain tätä matkaa varten, tehdään matka-ajan työsopimus. Matkan jälkeen tarkistetaan työajan todellinen toteutuma ja syötetään tiedot palkanmaksujärjestelmään. Näistä saa lisätietoja vammaispalvelusta ja Heta ry:stä (henkilökohtaisen avun työnantajajärjestö).

Hotellien varaaminen ja valitseminen kuvien kera

Hotelleja varatessa minulle tuli yllätyksenä kuinka ajoissa ne täytyy varata. Varasin huhtikuussa syyskuulle enkä meinannut enää saada hotellihuoneita.
Hauskinta varauksissa oli, kun netistä katselin hotellien kuvia avustajan kanssa ja eräästä hotellista lähetettiin sähköpostiini valokuvia, kun halusin tarkistaa, että onko sisäänkäynti tarpeeksi esteetön liikunta- ja näkövammaiselle henkilölle. Ja sitten tutun avustajan kanssa tiirailimme valokuvia, että ovatko portaat korkeat ja saako kaiteesta kiinni tai onko niitä ylipäätään. Hotellivirkailijatkaan eivät aina muistaneet onko paikka esteetön vai ei. Päädyimme sitten minulle sopivaan, ystävälliseen hotelliin.
Halusin käydä Rovaniemellä.
Menomatkalla ensimmäinen pidempi pysähdys oli Oulussa, jossa yövyimme mennen tullen. Oulusta lähdettyämme pysähdyimme Rovaniemen joulupukin pajassa. Paikka oli minulle pettymys, mutta sehän onkin tehty ulkomaisia turisteja varten. Minä en tykkää liiasta krääsästä. Joulupukin toki tapasin, mutta hän ei oikein ollut keskustelutuulella.
Automatkustamisen iloja on mahdollisuus poikkeilla eri paikoissa
Menomatkaa varten olin saanut vinkkejä mitä reittejä kannattaa ajaa. Kävimme Keminmaan vanhalla kirkolla, Pyhän Mikaelin kirkolla, tosin sisälle emme päässeet, koska emme olleet varanneet etukäteen esittelyaikaa. Seurakunnasta kerrottiin, että kirkko ei ole esteetön. Kirkkomiljöö on erittäin kaunis. Tähän 1500 -luvulta olevaan kirkkoon voi toki tutustua erittäin hyvin verkkosivujen kautta. Tässä linkki siihen
Toisen pysähdyksen teimme Tervolan kauniiseen kirkkomiljööseen. Siellä pääsimme punaiseen puiseen Vanhaan kirkkoon sisälle.

Sisätila, joka vaikuttaa olevan vanha puukirkko tai kappeli. Seinät ovat puupaneelia, ja tilassa on vihreitä puupenkkejä, joissa on koristeellisia yksityiskohtia. Yksi henkilö istuu penkillä, pukeutuneena punaiseen neuletakkiin ja raidalliseen paitaan. Hänellä on lyhyet tummat hiukset ja silmälasit. Taustalla näkyy puinen portaikko ja parvi, jossa on koristeellisia paneeleita. Vasemmalla puolella on suuri ikkuna, josta tulee sisään luonnonvaloa.
Kuva: Tuula Paasivirta kotiarkisto

Tervolan Vanha kirkko on rakennettu 1687-1689. Se on yksi parhaiten säilyneitä 1600-luvulle tyypillisiä tukipilarikirkkoja maassamme.

Kiilopää ja muita tuntureita

Avoin maisema, jossa on laaja, matala kasvillisuus etualalla. Taustalla näkyy metsäinen alue, joka ulottuu horisonttiin asti. Taivas on kirkas, ja siinä on muutamia valkoisia pilviä. Näkymä on rauhallinen ja avara, ja se voi olla tyypillinen pohjoiselle tai tunturimaiselle alueelle.
Kuva: Tuula Paasivirta kotiarkisto

Kaunispään Huippu sijaitsee 437 metriä merenpinnan yläpuolella nimensä mukaisesti jylhän Kaunispää tunturin huipulla. Liki sadan tunturin sanoinkuvaamattomat näköalat odottavat Lapin kävijöitä. Kirkkaalla säällä voi nähdä jopa 40 km päähän sijaitseville Venäjän tuntureille asti. Vuodenajan mukaan Huippu verhoutuu ruskan väriloistoon, talven revontuliin ja hohtaviin hankiin, unohtamatta yöttömän yön kesäaikaa. Täällä Kaunispään tunturin huipulla kävimme kaksi kertaa, muun muassa auringonlaskua katsomassa ja ruokailimme tunturin laella ravintolassa ja matkalla sinne näimme matkan ainoat porot. Urho Kekkosen kansallispuistossa kävimme myös Kiilopään tunturin liepeillä autolla ja hieman kävelemässä.

Historia kiinnostaa teologia

Kivinen polku johtaa ylös mäkeä, joka on peitetty matalalla kasvillisuudella ja pensailla. Polun varrella on kivisiä askelmia, jotka helpottavat kulkua ylöspäin. Ylhäällä mäen päällä näkyy muistomerkki tai kivi, jossa on kaiverruksia. Taustalla on metsää, jossa kasvaa lehtipuita ja havupuita. Lehdet ovat osittain pudonneet maahan, mikä viittaa syksyiseen aikaan.
Kuva: Tuula Paasivirta kotiarkisto

Vaikka kyseessä oli pieni yksityiskohta koko matkaa ajatellen, niin minua kiinnosti paljonkin erään murhan muistokivi Saariselän Laanilan kylässä. Piispa Yrjö Wallinmaa oli matkustamassa kohti Petsamoa postiautolla 3. heinäkuuta 1943. Kun postiauto saapui Laanilan laaksoon Inarissa, neuvostoliittolaiset partisaanit ampuivat kohti autoa surmaten piispan ja osan kanssamatkustajista. Maastossa kulkenut reitti muistokivelle ei ole esteetön, joten tyydyin katselemaan kivelle päin ja sain kuvan kohteesta.

Muita matkan kohteita

Muita matkan kohteita oli Inarissa Siida, saamelaismuseo, joka on erittäin esteetön, josta kiittelinkin että siellä oli erityisen hyvin otettu huomioon esteettömyys.
Toki elämys oli käydä hotellin läheisyydessä metsän keskellä kodassa kahvilla. Sinne pääsi autolla lähes perille.

 Kuvassa on kaunis jokimaisema, jossa vesi virtaa kivien yli. Joen molemmilla puolilla on tiheää metsää, jossa kasvaa pääasiassa havupuita. Oikealla puolella näkyy metallinen kaide, joka viittaa siihen, että kuva on otettu sillalta tai joltakin muulta rakenteelta. Taivas on osittain pilvinen, mutta aurinko paistaa, valaisten maisemaa ja korostaen syksyn värejä puissa.
Kuva: Tuula Paasivirta kotiarkisto

Sain nähdä myös Inarin kauniit ja vaikuttavat Juutuanjoen Jäniskosken kuohut. Muutoinkin luonto teki syvän vaikutuksen minuun. Ihanaa oli nähdä Lapin luontoa ruska-aikaan. Ilmat olivat hienot, vain yhtenä matkapäivänä satoi.
Tankavaarassa kävimme kultamuseossa, mutta emme päässeet pihalle huuhtomaan kultaa, koska meillä ei ollut etukäteisvarusta. Tämä oli isommista kohteistamme ainut etukäteen suunnittelematon kohde.
Kansallispuistoissa on jonkin verran mahdollistettu autolla pääseminen moniin paikkoihin. Tämän lisäksi niissä on monia esteettömiä tai lähes esteettömiä reittejä ja luontokohteita, joissa voi kävellä.

Kivinen metsämaisema, jossa on matalaa kasvillisuutta ja pensaita, jotka ovat osittain punertavia. Maassa on paljon kiviä ja kallioita. Puut ovat enimmäkseen ohuita ja lehdettömiä, ja taustalla näkyy tiheämpää metsää. Yleisilme on syksyinen.
Kuva: Tuula Paasivirta kotiarkisto

Kirjoittaja: Tuula Paasivirta

Olen Tuula Paasivirta, hämäläisen perunapellon laidalla syntynyt, kuusikymppinen helsinkiläinen.
Kajastus -lehteen olen kirjoittanut vuodesta 2006 alkaen säännöllisesti.
Ensimmäinen juttuni Kajastuksessa taisi käsitellä Iiriksessä pidettyä näkövammaisten valokuvauskurssia.
Olen kirjoittanut taidejuttuja, henkilöhaastatteluja sekä esitellyt monenlaista kulttuuria sivuavaa.
Harrastan taidetta, kirjallisuutta  ja valokuvausta sekä paljon erilaista vaikuttamista järjestöissä ja yhteiskunnassa. Puutarha on kiva juttuni myös. 
Olen heikkonäköinen ja minulla on myös liikuntavamma ja teen  töitä toimittajana, pappina ja kirjallisuusterapiaohjaajana. 
Toimitan muun muassa Kirkkohallituksen julkaisemaa ääni- ja pistelehti Saavu kirkkopostia.