Tulketta silmäkulmassa-juttusarja alkaa Kajastus-blogissa
Jarkko Lauri
1.4.2026
Jarkko Lauri aloittaa 1.4 Kajastus-blogin kulttuurikriitikkona. Hänen uuden palstansa nimi on Tulketta silmäkulmassa. Palsta keskittyy kuvailutulkattujen elokuvien esittelyyn ja arviointiin, mutta sillä julkaistaan myös Laurin tekemiä arvioita muiden taiteenalojen teoksista.
Lauri kertoo, että Tulketta silmäkulmassa tarjoaa leffojen kuulokuva-arvioita ja yrittää löytää niiden sokean pisteen. Mikä leffa voisi olla näkemättä paras?
Juttusarja julkaistaan paitsi Kajastus-blogissa, myös Kulttuuri-kanavalla. Blogista voi löytää kaikki sarjaan kuuluvat jutut painamalla Tulketta silmäkulmassa -tagia palstan lopusta.
Uuden palstan avulla Kajastus haluaa nostaa entistä paremmin esiin kuvailutulkattuja teoksia ja erityisesti uusia kotimaisia elokuvia, joihin on saatavilla kuvailutulkkaus MovieReading -apin kautta. Toiveena on, että yhä useampi näkövammainen innostuisi kuvailutulkatusta ohjelmistosisällöstä, nyt kun sitä tehdään isolla volyymillä ensi-iltaelokuviin ja Ylen ohjelmiin.
Elokuvasäätiö on edellyttänyt vuodesta 2021, että kaikkiin sen levitys- ja tuotantotukea saaviin elokuviin on tehtävä kuvailutulkkaus. Velvoitteen tulo ei ollut mikään itsestäänselvyys, vaan sitä edelsi vuosikymmenten vaikuttamistyö mm. Näkövammaisten Kulttuuripalvelun taholta.
Eri tapoja saavuttaa
Uuden palstan avulla nostetaan esiin näkövammaisen vastaanottajan erilaista kokijuutta. Vaikka näkövammaisen kirjoittama arvio elokuvasta voi aluksi kuulostaa hassulta ja paradoksiselta, miksi sitä ei voitaisi tehdä kohde-elokuvan kuvailutulkatusta versiosta? Se on kuitenkin todennäköisesti se ainoa versio, jonka sokea tai vaikeasti heikkonäköinen voi koskaan kokea.
Laurin mukaan arvioinnin kohteena on elokuvan ääniraidan ja kuvailutulkkauksen muodostama synteesi. Se on parhaimmillaan melkein kuin taideteos, samaan tapaan kuin hyvät kirjojen käännökset ovat. Lauri toivoo, että hänen palstansa tekee näkyväksi kuvailutulkkien työn arvon.
Kyse on nimenomaan elokuvan kuvailutulkatun version arvioinnista siinäkin mielessä, ettei kuvailutulkkaus pysty välittämään kaikkea visuaalista sisältöä. Tilaa sille ei yksinkertaisesti ole. Lauri toteaakin, että on turha odottaa elokuvan lavastustaiteen syväanalyysiä, koska tulkkauksessa on harvemmin aikaa siihen paneutumiseen. Juoni, hahmot ja heidän välisensä dynamiikka vievät pääosan huomiosta, vaikka leffasta yritettäisiinkin aina välittää mahdollisimman kokonainen vaikutelma.
Kuvailutulkki tekee jatkuvasti valintoja siitä, mitä hän pitää olennaisena visuaalisena, sanallistettavana sisältönä. Yksikin kohtaus voi tarjota useita eri tulkkauslinjoja: keskitytäänkö nyt juoneen, ilmeeseen, reaktioon, ulkonäköön, liikkeeseen, tunnelmaan, valaistukseen vai tilan kuvailuun? Vai voiko joitain näistä yhdistää? Lauri muistaa elävästi, miten hän neuvoi uutta tulkkia erään jouluelokuvan tekemisessä: ”Tässä kohtauksessa ei ole juonen kuljetuksen kannalta olennaista se, että lapsi astuu ruskealle matolle, vaan jouluelokuvalle ominaisen tunnelman luominen, että hämärää olohuonetta valaisee joulukuusi.”
Vaikka Lauri nimittääkin kuvailutulkkausta kääntämiseksi tai versioinniksi, hän väittää silti, että näkövammaisen elokuvateatterikokemus ei välttämättä häviä näkevän katsojan vastaavalle. Ehtona toki on, että kuvailutulkkaus on onnistunut. Väitettään hän perustelee sillä, että me kaikki suodatamme katsomaamme oman taustamme, tarkkaavaisuutemme, kiinnostuksemme ja tunteidemme läpi. Kukaan ei näe elokuvaa kokonaan, ei ainakaan yhdellä katselukerralla. Elokuva ei siis lähtökohtaisestikaan ole staattinen objekti, vaan se saavutetaan eri tavalla ja näkövammaisten tapa saavuttaa se on yksi niistä.
Mutta voiko palsta tuoda elokuvista esiin jotain sellaista, mitä tavanomaiset elokuva-arviot eivät jo tee? Lauri toteaa, että hyvällä kriitikolla on aina jotain omaa sanottavaa. Mutta hän uskoo, että palsta tuo esiin mielenkiintoisia havaintoja esimerkiksi leffojen äänimaailmasta.
Lauri on luonteva valinta palstan pitäjäksi, sillä hän toimii kuvailutulkkauskonsulttina eli kuvailutulkkauksen laadun näkövammaisena varmistajana. Kuvailutulkkaus tehdään yleensä pari viikkoa ennen elokuvan ensi-iltaa eli lähes samoihin aikoihin sen pressinäytöksen kanssa.
Lauri lupaa, että hän arvioi myös hieman kuvailutulkkausten laatua ja onnistumista mutta ei kuitenkaan niissä produktioissa, joissa hän on ollut itse konsulttina mukana.
Lauri on taustaltaan oululainen kirjallisuudentutkija ja Suomen arvostelijain liiton (SARV) hyväksymä kriitikko. Ennen näkövamman pahenemista hän toimi kuvataiteen lehtikriitikkona.
