Tuoksujen tulva Iiris-keskuksen valotilassa – Tuoksutaiteilija Raimo Saarinen tarjosi Näkövammaisten Kulttuuripalvelulle ikimuistoisen elämyksen
Anne Huttunen
8.10.2025
Onnenpotku
Elokuun lopulla onni potkaisi Näkövammaisten Kulttuuripalvelua. Riikka Herlinin säätiöstä otettiin yhteyttä ja kysyttiin, kiinnostaisiko maksuton tuoksutyöpaja yhdistyksen jäseniä. Säätiön toimintaperiaatteena on, että Johannevikin taiteilijaresidenssin asukkaiden tulee tehdä jokin taideteko jollekin erityistukea tarvitsevalle ryhmälle. Kartanossa oli asunut tuoksutaiteilija Raimo Saarinen. Hän arveli, että tuoksut olisivat erityisesti meidän näkövammaisten juttu. Me otimme tarjouksen ilolla vastaan.
Kokoonnuimme Iiris-keskuksen valotilaan odottaen mielenkiintoista elämystä emmekä joutuneet pettymään. Ennen tilaisuuden alkua kuulimme pikkupullojen kilahtelua ja nesteiden kaatelua ikään kuin olisimme olleet taikajuomalaboratoriossa.
”Kokemus oli minulle todella merkittävä ja myös ensimmäinen kerta, kun työskentelin näkövammaisten kanssa”, Raimo Saarinen kertoo. ”Myönnän, että hieman jännitti etukäteen, miten kaikki käytännön asiat sujuvat ja erityisesti se, voinko tarjota osallistujille jotain aidosti uutta ja mielenkiintoista tuoksujen saralla – vai ovatko tuoksut jo niin vahvasti arjessa läsnä, ettei työpaja toisikaan paljoa uutta.”
Raimon jännitys osoittautui turhaksi. Aluksi hän jakoi meille paperiliuskat, joihin hän oli tipauttanut jotain aromiliuosta. Meidän piti nuuhkien arvata, mitä se oli. Tunnistin tuoksun laventeliksi, koska käytän sitä kotona rentoutuessani. Illan mittaan saimme vielä kaksi arvausliuskaa, mutta merileväabsoluutti ja kellarin- tai mullantuoksuinen geosmiini eivät soittaneet kenenkään kelloja.
Pikkupullojen salat
Raimo esitteli ja laittoi kiertämään parikymmentä pikkupulloa. Jokaisessa oli erilaista aromiliuosta. Oli metsäisiä tuoksuja kuten mänty, kukkaistuoksuja kuten jasmiini, harvinaisia tuoksuja kuten santelipuu sekä maustetuoksuja kuten kaneli. Vahva absintti sai muutamien nokat hiukan nyrpylleen. Haistelimme pullojen sisältöä innokkaina. Raimo nimittäin lupasi jokaiselle oman tuoksupaletin, jonka saisimme itse suunnitella. Saimme valita siihen tippoja kolmesta eri pullosta ja sen, kuinka monta tippaa kutakin liuosta halusimme.
Seurasi iloinen hälinä ja yleisavustajat Tanja, Minna ja Sirpa astuivat näyttämölle. Ilman heidän organisointikykyään ja avuliaisuuttaan tilaisuus olisi mennyt myttyyn. He kysyivät meiltä vuoron perään, mitkä kolme aromiliuosta halusimme ja missä suhteessa. Valitsin eucalyptuksen, vaniljan ja kaardemumman ja sain käteeni kolme paperiliuskaa. Nenäni ilmoitti kuitenkin heti, että jokin oli pielessä. Kaardemumma ei sopinut yhdistelmään. Vaihdoin sen ruusuun ja yhdistelmäksi tuli kolme tippaa eukalyptusta, kolme tippaa ruusua ja kuusi tippaa vaniljaa pehmentämään vaikutelmaa. Minna mittasi lasipulloon toivomani sekoituksen. Siitä tuli täyteläinen ja pehmeä kuin kohtalokkaan naisen parfyymi konsanaan. Sellaisena Raimo varoitti meitä kuitenkin tuoksupullojamme käyttämästä, vaikka saimmekin viedä ne muistoiksi kotiin. Aromiliuos oli liian vahva iholle, mutta sopi hyvin vaikkapa lisättäväksi huoneilmaan.
Pöydän ympärillä alkoi utelias pulina:
”Mitä aineita sä käytit? Saanko mä haistaa?”
Ystävättäreni Satu Linna ojensi minulle pullonsa, jossa oli appelsiinia, sypressiä ja vaniljaa. Tuoksu oli aivan erilainen kuin omani: Raikas ja metsäinen.
Tuoksujen merkitys arjessamme
Sillä aikaa, kun puolet meistä suunnitteli tuoksupalettejaan, Raimo jututti toista ryhmää.
” Oli erittäin antoisaa päästä keskustelemaan siitä, miten koette tuoksut ja millainen merkitys niillä on arjessa”, hän kertoo. ” Sain itse paljon uusia näkökulmia ja ymmärrystä siitä, miten monella tavalla tuoksuja voi lähestyä ja tulkita.”
Vapaassa keskustelussa havahduimme siihen, kuinka tulvillaan maailma on erilaisia tuoksuja. Raimo neuvoi meitä harjoittamaan hajuaistiamme ja siten avartamaan maailmankuvaamme. Varsinkin sokealle tuoksut ovat tärkeitä elämän suuntaviittoja. Esimerkiksi pullantuoksuinen kahvila kutsuu eri ostoksille kuin nahantuoksuinen kenkäkauppa. Hajuaisti varoittaa myös silloin, kun ruoka on ehtinyt vanheta jääkaapissa.
Sukeutui vilkasta rupattelua lempituoksuista. Mainittiin vastaleikattu ruoho, aamukasteinen raikkaus ja erilaiset kukkaistuoksut, mutta myös sammuva kynttilä, kahvi ja paistuva pekoni. Totesimme myös, että jokaisen omat tunnekokemukset ja elämäntilanne vaikuttavat siihen, mistä tuoksuista pidämme. Monelle meistä opaskoiran tai vauvan tuoksu on se parhain, kun taas minä rakastan naurukyyhkyn tuoksua, koska minulla on sellainen lemmikkinä.
Kun olimme lähdössä, Raimo sulki ympyrän antamalla meille kaikille vielä pikkupullollisen laventeliöljyä. Poistuimme tyytyväisinä ja kiitollisina sekä hänelle että yleisavustajille. Satu Linna kiteyttää kokemuksensa näin:
” Kaiken kaikkiaan kiehtova ilta! Maailmaan mahtuisi enemmän positiivista puhetta tuoksuista. Hyvät tuoksut antavat iloa elämään, herättävät hyviä muistoja ja tutkimustenkin mukaan piristävät esim. monia sairaita vanhuksia. Julkisuudessa tuoksuista puhutaan kuitenkin lähes pelkästään hajusteallergisten ihmisten näkökulmasta. Tärkeä pointti sekin tietyissä tilanteissa, muttei kuitenkaan koko totuus.”
