Uusi – vanha Joensuun Parafest
Pasi Päivinen
5.10.2026
Joensuussa oli jälleen hieno mahdollisuus nauttia lempeässä loppukesän lämmössä vammaisten taiteentekijöiden tarjoamasta kolmepäiväisestä kulttuuricocktailista. Kypsään teini-ikään varttunut Joensuun Parafest yritti toteuttaa missiotaan elokuun 12. – 14. päivinä mahdollistamalla laajalle joukolle vammaisia sekä mahdollisuuden esittää omaa taidettaan että päästä näkemään ja kuulemaan toisten vammaisten tekemää taidetta. Vahvan ja vakiintuneen pohjoiskarjalaisen esiintyjäkaartin ohella mukana oli monia vanhoja tuttuja eri puolilta Suomea, muutamia uusia tuttavuuksia ja ripaus kansainvälistä väriä Kazakstanista. YLE 100-kiertuebussi oli yhden päivän parafesteilla tuoden mukanaan tuttuja tv-kasvoja ja radioääniä sekä paljon hyvää mieltä.
Joensuun Parafestin avajaiset pidettiin perinteisesti keskiviikkona 12. elokuuta torilavalla, jossa tarjoiltiin maistiaisia tulevista esityksistä houkutellen kansaa varsinaiselle festivaalialueelle sekä taidekeskus Ahjon taidenäyttelyyn että Sanavirta Kirjallisuusklubille kaupungin pääkirjastoon. Ahjossa, joka on entinen Joensuun lyseon liikuntasali, oli 29.7.-16.8.2026 perinteinen ja jälleen kerran monia ajatuksia herättänyt pieksämäkeläisen Taidepesulan taiteilijoiden, kuopiolaisen Jali Heikkisen sekä joensuulaislähtöisen Aino Ruohon näyttely. Musiikki ja -tanssiesityksistä päästiin nauttimaan pienelle ja keskisuurelle festivaalille loistavasti soveltuvassa viihtyisässä Ilosaaressa ulkona sekä kulttuuri- ja tapahtumakeskus Kerubissa. Tapahtumapaikan siirtäminen Joensuun Taidemuseon takapihan pimennosta keskelle Pielisjokea Ilosaareen legendaarisen Ilosaarirockin syntysijoille on erinomainen uudistus tuoden uutta nostetta Joensuun Parafestille.
Uusia tuttavuuksia ja näkövammaisia esiintyjiä
Mielenkiintoisin uusin tuttavuus oli kazakstanilaissyntyinen Iizhan Sultan, jota säesti pianisti Saku Liimatainen. Heidän vaikuttava performanssinsa yhdistää kulttuureja, historiaa ja äänimaisemia nivoen vanhan kansanperinteen nykyaikaan kietoen yhteen kazakstanilaista ja suomalaista kulttuuria. Iizhanin Teermen (kurkkulaulu) ja shanqobyzi (munniharppu) oli kiehtovaa kuultavaa taidokkaan pianisti Saku Liimataisen säestämänä.
MC Zen & Urbaani Unelma oli toinen uusi tuttavuus tapahtumassa. Heidän musiikkinsa on suomenkielistä räppiä, joka ei satu olemaan omaa mielimusiikkiani. He saivat energisellä esityksellään yleisön innostumaan ja olivat elementissään lavalla, varsinkin MC Zen (Sami Kekäläinen). MC Zenille on annettava tunnustusta hauskasta riimittelystä, joka sisälsi sekä huumoria että psykedeliaa vammais- ja queer-representaatiolla ryyditettynä.
Myös LSV oli Joensuun Parafestin ensikertalainen. Raskasta rokkia, vähän popahtavaa ja progeakin yhdistelevä orkesteri soitti mallikkaasti ja aistin yleisön nauttineen heidän keikasta.
Näkövammaisia esiintyjiä oli mukana parafesteilla tällä kertaa pieni joukko. Kuopiolainen esikoiskirjailija Pekka Makkonen kertoi hauskalla savolaisella huumorilla Kallaves-romaanistaan Sanavirta Kirjallisuusklubilla. Makkosen teos täytyy lisätä lukulistalle ja kuunnella kirja, kun olen ensin saanut kuunnelluksi nipun kuuntelemista odottavia tietokirjoja. Toinen esiintyjä, Turun yliopiston kulttuurihistorian professori, tietokirjailija Hannu Salmi ei ole näkövammainen, mutta hän oli mielenkiintoinen uusi tuttavuus Sanavirta Kirjallisuusklubilla luennoiden isosetänsä kuurosokean Frans Leion ihmeellisestä elämästä, josta hän on kirjoittanut erinomaisen tietoteoksen. Salmi oli Frans Leioa käsittelevällään kirjallaan vuonna 2025 Tieto-Finlandia-ehdokkaana ja tämäkin kirja on vielä lukematta, joten lisään sen lukulistalleni.
Voimanpesän voimanaiset Riikka Hänninen ja Iiris Brocke ovat esiintyneet parafesteilla lukuisia kertoja erilaisissa kokoonpanoissa. Tällä kertaa he esittivät laatulaulantaa Kerubin kellarin Villiklubilla Voimanpesänä yhdessä Tellu Turkan kanssa Jukka Kyllösen säestäessä. Taiteellisesti korkeatasoista ja viihdyttävää kansanmusiikkia esittävä ryhmä koostuu näkövammaisista ja vammattomista musiikin moniosaajista, joista laulujen kirjoittamisen ja esittämisen lisäksi Riikka Hänninen ja Jukka Kyllönen tekevät tahoillaan opetustyötä musiikin saralla. Vammaisten esittämää taidetta tehdään suurelle yleisölle parhaiten tunnetuksi niin kuin Voimanpesä tekee: vammaiset ja vammattomat esiintyvät yhdessä musiikin ollessa keskiössä, ja vammaisuus jää taka-alalle, sivuseikaksi. Voimanpesä on uutta luova, taitava ja yllätyksellinen porukka, joka kelpaa esiintymään mihin tahansa kansanmusiikkitapahtumaan Suomessa tai ulkomailla ja jonka soisi vierailevan parafesteillakin uudelleen.
Aitoa innostusta ja iloista mieltä
Joensuun Parafest tarjosi tänäkin vuonna hienoja pyörätuolitanssiesityksiä, monipuolista musiikkia ja luovaa ilmaisua. Parasta tapahtumassa on joka vuosi ollut esiintyjien vilpitön innostus. Vammaisten oma kulttuuritapahtuma on tuonut paljon iloa ja osallisuuden kokemuksia erityisesti paikallisille kehitysvammaisille. On ollut ja on myös jatkossakin hyvin tärkeää pitää ovet avoinna kaikille lähialueen vammaisille esiintyjille ja budjetin puitteissa myös kauempaa tapahtumaan esiintymään haluaville. Vaikka Joensuun Parafest on ollut ja on edelleen hyvä tapahtuma, onko jotain jäänyt puuttumaan?
Lopussa kritiikki seisoo
Joensuun Parafest on suurin, kaunein ja tällä hetkellä valitettavasti ainut vammaisten kulttuurifestivaali Suomessa. Kulttuuriyhdistys Eukrea ry:n ja vammaisten ihmisoikeusjärjestö Kynnys ry:n yhdessä järjestämä Cross Over -taidefestivaali Helsingissä Kaapelitehtaalla vaikuttaa valitettavasti hiipuvan. Cross Over on kuitenkin ollut Joensuun Parafestia edistyksellisempi vammaisten kulttuuritapahtuma, koska se on tuonut rinta rinnan vammaisia ja vammattomia taiteilijoita esiintymään yhdenvertaisesti samalle lavalle ja samaan näyttelytilaan selkeänä tavoitteena vammaisten taiteilijoiden inkluusion edistäminen. Soisin Cross Overin ehdottomasti jatkuvan. Toivon myös, että Joensuun Parafestyhdistys ammentaisi siitä kaiken hyvän ja rakentaisi sen pohjalta Joensuuhun uutta luovan, laaja-alaisen ja merkittävän inklusiivisen kulttuurifestivaalin.
Joensuun Parafest on leimautunut liikaa vammaisten tapahtumaksi, mistä syystä avustajien, vammaisten esiintyjien ystävien ja tuttavien lisäksi paikalle eksyy harvemmin tavallisia vammattomia pohjoiskarjalaisia. Muutama poikkeus kuitenkin on, kun kuuro rap-artisti Sign Mark (Marko Vuoriheimo) sai vuosia sitten ensimmäisellä Joensuun keikallaan kansaa liikkeelle ja noin 1000 ihmistä löysi Taidemuseon takapihalle. Toisen kerran Sign Mark ei enää vetänyt väkeä parafesteille. Myös laulaja-lauluntekijä kitaristi, musiikkituottaja ja äänittäjä Mikko Herranen veti aika hyvin yleisöä The Voice of Finland ja UMK julkisuuden myötä festivaalitelttaan. Joensuun Parafestin yleisömäärä on ollut vaatimaton koostuen pääosin vammaisista ja heidän avustajistaan sekä ystävistä, mutta näin sen ei pitäisi mennä. Vammaiset taiteentekijät eivät ole saaneet laajempaa julkisuutta, joten Joensuun Parafestyhdistys ei ole missionsa mukaisesti onnistunut yli 15 vuoden yrittämisenkään jälkeen tekemään näkymättömästä näkyvää.
Joensuun Parafest-tapahtumassa on silti paljon hyvää. Se on toteutettu karjalaisella luovuudella ja talkoohengellä jo 15 kertaa. Se on upea saavutus, josta on kiittäminen yhdistysaktiivien lisäksi joensuulaisia lionseja sekä muutamia paikallisia yrityksiä. Yleensä kulttuuritapahtumien tavoite on vähintäänkin kehittyä ja osa myös pyrkii kasvamaan. Valitettavasti Joensuun Parafest polki vuosia paikoillaan ja ottipa hieman takapakkiakin kunnes ymmärrettiin uudistustarpeet ja päätapahtumapaikka siirrettiin tunkkaiselta Taidemuseon takapihalta monien joensuulaisten toiseen olohuoneeseen, iloiseen Ilosaareen. Lisäksi vammattomia esiintyjiä on otettu viime aikoina kasvavassa määrin esiintymään vammaisten rinnalle, kuten Arja Koriseva Resonaari Groupin kanssa viime vuonna.
Kulttuuriin kohdistetut leikkaukset ovat jo vaikuttaneet ja tulevat vaikuttamaan osaltaan Joensuun Parafestiin tulevaisuudessa kasvavassa määrin. Tästä syystä tapahtumaa on kehitettävä ja saatava aikaan uudistuksia. Lisäksi olen pannut merkille tapahtuman paikallisten tukijoiden määrän vähenemisen aikaisemmista vuosista ja jatkuvuuden kannalta olisi ehdottoman tärkeää saada paikallisia yrityksiä tukemaan festivaalia. Jotta hieno joensuulainen vammaiset taiteentekijät erityisesti huomioiva festivaali voitaisiin järjestää jatkossakin ja tarjota tärkeitä osallisuuden kokemuksia sekä kulttuurielämyksiä niin vammaisille kuin vammattomillekin, Joensuun Parafestyhdistyksen olisi aika ottaa pitkä harppaus kohti inkluusiota tuoden vammaiset ja vammattomat esiintyjät samaan tapahtumaan. Kun tunnettuja vammattomia esiintyjiä esiintyisi vammaisten esiintyjien rinnalla, sponsorit, yleisö ja media kiinnostuisivat nykyistä enemmän ja vammaistapahtuman leima katoaisi.
Joensuun Parafestyhdistys on jo ottanut kukon askeleen kohti inklusiivisuutta kiitos uusiutuneen hallituksen, mutta suureen harppaukseen se tarvitsee yhteistyökumppaneita. Joensuun Popmuusikot ry olisi paras kumppani, jolla on osaamista tehokkaasta varainhankinnasta, aikaisempaa kokemusta kasvavan festivaalin organisoinnista, vahva taloustilanne ja laaja jäsenkunta – Popmuusikoiden kanssa olisi näin mahdollista rakentaa uutta luova, laaja-alainen, keskikokoinen ja merkittävä inklusiivinen kulttuuritapahtuma Joensuuhun. Jos Parafest jatkuu jokseenkin ennallaan, se supistuu ja hiipuu vähitellen kokonaan. Päätapahtumapaikan siirto Ilosaareen oli onnistunut uudistus, mutta se ei vielä riitä. Onneksi Joensuulaiset kulttuuri-ihmiset ovat tekijöitä ja olen vakuuttunut, että Joensuun Popmuusikot olisivat valmiit monen muunkin kulttuuritahon kanssa yhteistyöhön tarjoten lukuisia käsipareja hienon tapahtuman toteuttamiseen.
Vammaistapahtuman leimasta eroon pääseminen ja aidosti inklusiivisen tapahtuman luominen edellyttäisi myös nimen muutosta ja mikäpä olisi parempi festivaalin nimi Ilosaaressa järjestettävälle inklusiiviselle kulttuuritapahtumalle kuin Joensuun Ilofest! Sanat kertovat paljon, luovat mielikuvia ja synnyttävät asenteita. Vammaiset eivät ole erillinen ryhmä, vaan he ovat osa suomalaista yhteiskuntaa kaikilla elämän alueilla. Paralympialaiset ei ole edes osaksikaan vertailukelpoinen tapahtuma monipuolista kulttuuria esittävän festivaalin kanssa, ja kun Parafest on nimenä lähellä paralympialaisia, se synnyttää tahtomattaankin mielikuvia sekä luo asenteita suurelle yleisölle, joten festivaalin kehittämisen ja jopa olemassa olon kannalta nimi Parafest on ongelma.
Karjalaisten pääkaupungissa ilo elää erityisesti kesällä, jolloin järjestetään joka vuosi ensin heinäkuun alussa Ilovaarifestivaali Ilosaaressa, sen jälkeen Ilosaarirock Laulurinteellä ja jos tahtoa muutokseen löytyy riittävästi Joensuun kulttuurikesän huipentava tapahtuma tulevaisuudessa voisi olla tuhansia kävijöitä elokuussa vetävä uusi – vanha Parafest = Joensuun Ilofest Ilosaaressa?
