Vaikuttavaa taidetta hiekasta
Pasi Päivinen
17.8.2026
Pienessä Enonkosken saaristokunnassa Savonlinnan kupeessa on luotu upeita hiekkaveistoksia jo 15 vuoden ajan. Ensimmäiset hiekkaveistokset syntyivät Suomen Ladun leiripäivien yhteydessä Enonkosken torin ympärille kesällä 2012. Siitä lähtien suomalaiset ja kansainväliset huippuveistäjät ovat vierailleet paikkakunnalla säännöllisesti juhannuksen jälkeisellä viikolla hiekanveiston merkeissä ja kisailleet vuorotellen joko avoimissa Suomen, Euroopan tai -maailmanmestaruuskilpailuissa koronavuodet 2020 ja 2021 pois lukien. Korona-aikanakin hiekkaveistoksia nousi Enonkosken torin laidalle suomalaisten hiekanveistäjien toimesta, mutta silloin ei kilpailtu. Kansainvälinen hiekanveistokilpailu järjestetään vuosittain samanaikaisesti Enonkosken suosittujen kalamarkkinoiden aikaan, jolloin Etelä-Savon pienimmän kunnan reilun 1200 asukkaan väkimäärä vähintäänkin tuplaantuu.
Hiekanveiston avoimet Euroopan mestaruuskilpailut
Vuonna 2026 hiekanveiston avoimesta Euroopan mestaruudesta miteltiin kesäkuun 24. – 27. päivinä. Mukana oli 11 hiekanveistäjää ja luonnollisesti Suomesta oli eniten osallistujia, neljä kilpailijaa. Ulkomailta veistäjiä oli tänä vuonna kutsuttu Britanniasta, Japanista, Meksikosta, Puolasta, Ruotsista, Saksasta ja Virosta. Tapahtuma toteutetaan joka vuosi Enonkosken kunnan ja Jäälinna ry:n yhteistyönä kutsukilpailuna. Veistäjät valitaan aikaisempien näyttöjen perusteella. Monet hiekanveistäjistä ovat olleet mukana edellisenä vuotena tai aikaisempina vuosina. Huippuveistäjiä ei ole maailmassa kovin suurta joukkoa eivätkä kaikki kutsutut aina pääse paikalle, joten samoja veistäjiä on ollut mukana viime vuosina useampia kertoja.
Hiekanveiston lisäksi jäänveisto on minua kiehtova laji. Jäälinna ry järjestää joka talvi eri paikkakunnilla myös avoimet jäänveiston Suomen mestaruuskilpailut sekä säännöllisen epäsäännöllisesti kansainvälisiä jäänveistokilpailuja, joita olen tavannut käydä katsomassa. Muistan hyvin esimerkiksi Jäälinna ry:n Leppävirralla hotelli Vesileppiksen alla luolastossa / hiihtoputkessa helmikuussa 2018 järjestetyn kansainvälisen jäänveistokilpailun, jossa luotiin todella massiivisia ja vaikuttavia jääveistoksia. Veistäjien työpäivän jälkeen juttelin saunassa mongolialaisten ja etelä-korealaisten jäänveistäjien kanssa tietysti jäänveistosta sekä kaikenlaisista asioista maan ja taivaan välillä. Keskustelu lähti käyntiin siitä, kun he eivät tienneet, miten pukuhuoneen kaapit toimivat ja pyysivät minulta apua. Ne toimivat euron kolikolla, jonka sai takaisin saunasta ja uimasta palatessa pukukaapin avatessa avaimella. Näytin, miten homma toimii, ja he tarjosivat minulle rahaa avusta, josta tietenkin kieltäydyin. En ole koskaan käynyt Etelä-Koreassa Mongoliasta puhumattakaan, enkä tiennyt, kuuluuko heidän kulttuuriinsa ottaa vastaan rahaa vastineeksi pienestä avusta, mutta noudatin suomalaista kulttuuria, enkä ainakaan huomannut heidän loukkaantuneen kieltäytyessäni rahasta, koska juttu luisti saunassa.
Joka vuosi hiekanveistokilpailutapahtumajärjestäjät valitsevat kilpailuteeman. Vuonna 2026 teema oli maailman johtajat. Ei liene yllätys, että Yhdysvaltojen presidentti Donald Trump valikoitui kahden hiekanveistäjän aiheeksi. Molemmat Donald Trumpia esittävät hiekkaveistokset olivat mielestäni kuvaavia ja hivenen ironisiakin teoksia. Ehdottomasti kaikki 11 hiekkaveistosta oli todella upeita, sillä olihan tekijät maailman parhaimmistoa.
Vuoden 2026 avoimen hiekanveiston Euroopan mestaruuden voitti Calixto Molina Meksikosta teoksella Kuin Veljekset. Teos esittää kolmea veljestä maailman johtajina. Olisi pitänyt kysyä tekijältä, ovatko veistoksen henkilöt olemassa olevia johtajia vai kuvitteellisia, mutta en valitettavasti tavannut taiteilijaa. Timo Koivisto sijoittui toiseksi teoksella Maailman Valtias. Kalevalasta ammentava vaikuttava veistos kuvaa ilmeisesti Joukahaista. Kolmanneksi tuli Riitta Matikainen Donald Trumpia esittävällä veistoksella. Henkilökohtaisesti pidin eniten ruotsalaisen Rebecca Petersenin leijonaveistoksesta. Leijona on Afrikan savanneiden valtias ja eläinmaailman johtaja.
Rehtiä kilpailuhenkeä ja vahvaa yhteisöllisyyttä
Hiekkaveistokset eivät synny mistä tahansa ”uimarantahiekasta”. Veistämiseen tarvitaan särmikästä ja puhdasta hiekkaa, joka tiivistetään muotteihin ennen työn aloittamista.
Hiekan veistäminen vaatii sekä poikkeuksellista taiteellista silmää että hyvää fyysistä kuntoa ja riittävästi voimaa. Veistäjät käyttävät työkaluinaan kaikkea muurauslastoista pieniin siveltimiin ja hammaslääkärin välineisiin. Useimmat veistäjät ovat opiskelleet taidealaa kotimaissaan taidekouluissa ja osa myös taideyliopistossa, mutta mukana on myös itse oppineita. Nuorempaan osallistujakaartiin kuuluva Enonkosken oma tyttö, Sofia Sopanen, opiskelee talvet oikeustiedettä Lapin yliopistossa Rovaniemellä ja tekee hiekkataidetta kesäisin.
Teoksia saa rakentaa kolmen vuorokauden ajan. Kaikki Enonkoskella olleet veistäjät olivat jo kokeneita hiekkataiteilijoita ja tiesivät startista alkaen tarkalleen, miten teos tulee rakentumaan. Vaikka hiekanveiston paremmuudesta kilpaillaankin, kolmesta kisapäivästä osataan myös nauttia ja viettää yhteistä aikaa rennosti iltaisin muun muassa saunoen. Ulkopuolisin silmin katsottuna vaikuttaa siltä, että hiekanveistotaiteilijat ovat yhtä suurta perhettä.
Väliaikainen hiekkaveistosnäyttely
Hiekkaveistokset ovat nähtävillä taivasalla Enonkosken torilla kivenheiton päässä Enonkoskesta pakkasten tuloon saakka. Veistosten perustana on silttihiekka, joka on erittäin hienojakoista hiekkaa ilman kiviä, joka on juntattu veden kanssa ”kivikovaksi”.” Myös hieman vesiohenteista liimaa tarvitsee laittaa vesisuihkujen kera valmiiden veistosten pintaan, joka pitää kosteuden veistosten sisällä ja veistokset kasassa. Helle tai rankka sade ei pysty murentamaan hiekkaveistoksia, mutta pakkanen pystyy siihen, joten jos haluat kokea erityislaatuista hiekkataidetta niin aikaa on vielä vierailla Enonkoskella ennen talven tuloa. Ensimmäisten pakkasten myötä hiekkaveistokset alkavat halkeilla ja hajoavat, joten Enonkosken kunta siivoaa taideteokset pois ja väliaikainen hiekkaveistosnäyttely päättyy, mutta tarkka ajankohta ei ole tiedossa. Toivon pitkää ja lämmintä syksyä, jotta 11 upeaa hiekkaveistosta saisi seistä mahdollisimman pitkään enonkoskelaisten ja vierailijoiden ilona.
Valitettavasti hiekkaveistoksia ei saa tällä hetkellä koskettaa. Vaikka veistokset voidaan kuvailutulkata, niistä saisi kuitenkin konkreettisemman käsityksen, jos koskettelu sallittaisiin. Olin yhteydessä järjestäjätahoon, missä ehdotukseeni veistosten koskettelumahdollisuudesta näkövammaisille suhtauduttiin alustavasti myönteisesti ja asiaa selvitetään. Näkövammaisten Kulttuuripalvelu tiedottaa omissa tiedotuskanavissaan, kun saan lisätietoa asiasta, jos hiekkaveistosten koskettelumahdollisuus hyvinkin toteutuisi.
Enonkoskesta
Monille Etelä-Savon pienin ja ehkä syrjäinenkin saaristokunta on tuntematon. Se sijaitsee maantietä pitkin kuljettaessa Savonlinnasta 33 kilometriä pohjoiseen, Joensuusta 103 kilometriä lounaaseen ja sen naapurikuntia ovat nykyisin Savonlinnan lisäksi Heinävesi ja Varkaus. Kun vuonna 2009 60 kilometrin päässä Savonlinnan keskustasta sijaitseva Savonrannan kunnan kunta liitettiin Savonlinnaan, kuntaliitoksen edellytyksenä oli, että liitoskunnilla täytyy olla yhteistä rajaa, jota Savonrannalla ja Savonlinnalla ei kuitenkaan ollut. Tästä syystä Enonkosken kunnalta otettiin maa-alue, jotta raja saatiin syntymään. Kun vuonna 2013 Kerimäki liittyi Savonlinnaan, Enonkoskesta tuli Savonlinnan saartama kaikista ilmansuunnista. Vuoden 2026 alusta Enonkoskelle palautettiin sen vuonna 2009 Savonlinnalle luovuttama alue, joten Enonkoski ei ole enää kauttaaltaan Savonlinnan ympäröimä, vaan lännessä rajanaapuri on Varkaus ja pohjoisessa Heinävesi. Enonkoskella käydessäni ja ihmisten kanssa rupatellessani aistin, että kuntaliitos Savonlinnaan ei toteudu koskaan ellei valtio vaadi pakkoliitosta.
Enonkosken pittoreski keskusta on viehättävä ja Koloveden kansallispuisto upeine kalliojyrkänteineen ja kapeikkoineen on melojan paratiisi. Se on myös parhaita paikkoja päästä näkemään Saimaan norppa ilmielävänä heille, jotka pystyvät sen näkemään. En ole koskaan nähnyt, sillä niin lähelle norppa ei päästä ihmistä, jotta minä voisin sen nähdä. Lapsena näin Saimaan norpan kuitenkin Korkeasaaren eläintarhassa riittävän läheltä. Muistan yhä kuin eilisen päivän, kun vuosia sitten näin Philadelphian eläintarhassa tiikerin metrin päästä. Ruokaa liian pienessä häkissä odottanut suuri urostiikeri oli hyvin kärsimätön ja ilmeisen nälkäinen liikehtien levottomasti sekä karjuen niin hurjasti, että meinasi mennä löysät housuun. En ole enää pitkiin aikoihin käynyt eläintarhoissa, koska en pidä niiden toimintaa eettisenä, vaikkakin joillakin eläintarhoilla on hyviä suojeluohjelmia uhanalaisten lajien pelastamiseksi.
Retkeily Koloveden kansallispuistossa on elämyksellistä, vaikka ei norppaa näkisikään ja suosittelen vahvasti vierailua Koloveden kansallispuistoon ja samalla Enonkosken kirkonkylälle kokemaan vaikuttava hiekkaveistosnäyttely. Jos Etelä-Savon koilliskulmalle ei ehdi tai pääse tänä vuonna ennen pakkasten tuloa, hiekanveistosta kilpaillaan taas juhannuksen jälkeisellä viikolla 2027. .
