Ville Köngäs -Osallistuminen tangomarkkinoille sytytti elinikäisen tangokipinän tarjoten unohtumattomia kohtaamisia ja kokemuksia
Joose Ojala
16.9.2024
-Valmistuttuani Lappiasta keväällä 2023 muusikoksi, minulle jäi aikaa suunnitella uusia projekteja. Olin opintojen aikana pallotellut opiskelukaverini kanssa ajatusta siitä, että hakisimme yhdessä tangomarkkinoille. Kaverin opinnäytekiireiden vuoksi hän joutui kuitenkin vetäytymään hankkeesta. Minä halusin kuitenkin yrittää.
Pitkä tausta tangon parissa
-Vaikka tangomarkkinoille hakeminen oli siinä hetkessä melko nopeasti kehkeytynyt idea, oli minulla pitkä historia kilpailun seuraajana. Vuonna 2010 äitini serkku haki Tangomarkkinoille. Muistan, miten seurasimme hänen tangomatkaansa suvun kesken todella tiiviisti. Myös 2014 kuulemani Teemu Roivaisen Hopeinen kuu-esitys ison orkesterin säestyksellä kilpailun finaalilähetyksessä on jäänyt mieleeni upeana elämyksenä.
-Ensimmäisen kerran lauloin tangoa jo kolmivuotiaana, jolloin tulkitsin Unto Monosen Satumaa-tangoa sukulaisteni iloksi. Sama kappale kulki mukana lapsuudessani hyvin pitkään ja esitin sitä muun muassa 7-vuotiaana Näkövammaisten koululla tukijaksolla. Aikuisena merkittävä tangoelämys oli, kun pääsin Konsaopintoihin kuuluvalla tanssimusiikkijaksolla esittämään Mika Toivasen säveltämän, edesmenneen Sauli Lehtosen esittämänä tunnetuksi tulleen ”Mun aika mennä on”-tangon. Kappale tuntui heti jotenkin omalta.
Vanhempien merkittävä apu mahdollisti sujuvan tangomatkan
-Vanhempieni apu koko tangomatkani aikana on ollut erittäin tärkeä ja merkittävä asia. Virittelimme heidän yrityksensä hallille studion, jossa karsintavideo kuvattiin. Jännitin kovasti sitä, pääsisinkö etenemään kilpailussa. Kun sitten kuulin päässeeni livekarsintavaiheeseen, olin tiedosta valtavan innoissani ja aloin välittömästi rummuttaa asiaa somessa.
Jännitti mutta kannatti
-Livekarsintaan osallistuminen oli jännittävin vaihe koko kilpailussa. Meillä ei ollut mahdollisuutta harjoitella esiintymistä etukäteen säestävän yhtyeen kanssa. Lavalla ei ollut tässä vaiheessa vielä isoa bändiä, vaan esityksiä säesti viulun, harmonikan ja pianon muodostama kokoonpano. Kilpailukappaleeni Livekarsinnassa oli tango ”Sä kuulut päivään jokaiseen”. Sain ohjeet harjoitella biisi Eino Grönin levytyksen rakenteella ja niine hyvine mentiin. Tieto semifinaaliin pääsystä oli tietysti järisyttävän hieno kokemus.
Semifinaalipaikka laittoi perehtymään tangomusiikkiin
-Kun semifinaalipaikka varmistui, aloin systemaattisemmin perehtyä suomalaiseen tangoon erilaisten Tangomarkkinoiden kokoelmalevyjen kautta. TÄssä yhteydessä törmäsin myös Jari Sillanpään esittämään ”Ruusunoksa ja kyyhkynen”-tangoon, jonka sainkin sitten laulaa semifinaalissa.
Positiiviset mediajutut käsittelivät näkövammaisuutta tangomusiikki edellä
-Jatkopaikka kirvoitti tietysti monenlaista mediahuomiota. Toukokuussa tanssiin.fi-verkkomedia otti yhteyttä ja halusi tehdä jutun tangomatkastani näkövammakärjellä. Toimittaja oli tehnyt taustatyönsä hyvin ja jutusta tulikin todella onnistunut. Kesäkuussa puolestaan legendaaariselta tanssilavalta, Suukosken Keitaalta otettiin yhteyttä isääni. He halusivat tarjota minulle tanssikeikan juhannusaatoksi. Lavan ohjelmavastaava oli nähnyt videoni Lempäälän livekarsinnan ”Sä kuulut päivään jokaiseen”-esityksestäni. Sain kasattua bändin nopeasti ja keikasta tuli todella onnistunut. Olin kovassa seurassa, sillä samana iltana lavalla esiintyivät lisäkseni tanssiyhtyeet Souvarit ja Ässät. Takahuoneessa saikin sitten kuulla monenlaisia tarinoita suoraan tien päältä. Souvareiden Lasse Hoikka oli todella kannustava ja onnitteli kovasti finaalipaikasta.
Semifinaaliin omana itsenä
-Semifinaaliesitystä en niinkään osannut jännittää. TÄllä kertaa kaikilla esiintyjillä oli viidentoista minuutin harjoitusvuoro bändin kanssa, joten kylmiltään lavalle ei tällä kertaa tarvinnut mennä. Ajattelin, että menen esiintymään omana itsenäni ja katsotaan mihin se riittää. Äitini oli varma finaalipaikasta. Itsekään en ollut missään tapauksessa pessimistinen, mutta olin kyllä erittäin tietoinen kilpailun korkeasta tasosta.
-Kun tieto finaalipaikasta sitten tuli, olihan se todella epäuskoinen hetki. En sentään pyörtynyt, mutta ei se kaukanakaan ollut. Aivan epäuskoinen reaktio oli kyllä itselläni. Ajattelin siinä, että tähän on koko ajan tähdätty, eikä tämän lähemmäs kruunua oikein voi enää päästä.
Kohti finaalia: intensiivistä valmistautumista ja mediahuomiota
-Semifinaalin ja finaalin välinen aika oli varsin intensiivistä valmistautumista. Piti treenata tietysti ensimmäisen kierroksen finaalikappale sekä superfinaalitangot, sillä kukaanhan ei ennalta voi tietää, ketkä ne lopulta esittävät. TÄmän lisäksi piti valmistella kaksi 45 minuutin mittaista tanssimusiikkisettiä siltä varalta, jos kuninkuus sattuisi kohdalle. Valmistautuminen sujui minulta pientä kesäflunssaa lukuunottamatta hyvin. Tauti parani onneksi ennen finaalipäivää.
-Tanssimusiikkisettejä valmistellessani huomasin kyllä, etten vielä hirveästi tiedä tanssilavakulttuurista ja siitä, millaisia tanssityylejä kannattaa esittää peräkkäin. Onneksi sain näihin apua kokeneemmilta tanssimuusikoilta. Koen oppineeni valtavasti uutta koko tanssimusiikkiskenestä tämän tangomatkani aikana.
-Mediahuomio oli finaalipaikan varmistuttua varsin mittavaa. Lapin Kansa, Hymy sekä Yle tekivät kaikki oman juttunsa. Osallistuin myös Meritango-risteilylle ja sen aikana sain myös paljon huomiota. Pidän sitä kaikkea varsin ymmärrettävänä siinä mielessä, että tein kuitenkin Tangomarkkinoilla historiaa olemalla ensimmäinen siellä koskaan kisannut näkövammainen osallistuja. Kaikkien juttujen sävy oli kuitenkin erittäin positiivinen, eikä niissä mitenkään ylikorostettu näkövammaisuuden roolia kokonaisuudessa tai muutenkaan säälitelty. Juttuprosessit ja etenkin näkövamman käsitteleminen niissä sujuivat joka kerta todella luontevasti. Uskon, että tämä johtui siitä, kun olen itse niin sinut oman näkövammaisuuteni kanssa.
-Olen näillä jutuilla halunnut valaa muihin näkövammaisiin uskoa siitä, että omiin unelmiin kannattaa uskoa ja niitä on mahdollista myös toteuttaa.
Tangoviikon hulina huipentui finaaliin
-Olimme tangomarkkinoilla koko tangoviikon ajan. Tapahtumassa äitini sekä isäpuoleni toimivat avustajinani sekä huoltojoukkoina. Lähdimme heti tiistai-iltapäivänä ajelemaan kohti Seinäjokea, jonne saavuimme sitten keskiviikon vastaisena yönä. Seuraava päivä alkoi heti jännittävissä merkeissä tangoparaatiin osallistumisella. Siellä olivat läsnä lähes kaikki elossa olevat tangokuninkaalliset. Paraati huipentui päälavalla yhdessä laulamaamme La Cumparsita-esitykseen. Siinä kohtaa ymmärsin, kuinka isosta tapahtumasta todella on kyse.
-Muuten tangoviikon alku koostui monenlaisesta briiffauksesta ja perehdytyksestä. Meitä myös suositeltiin osallistumaan pian väistyvien tangokuninkaallisten Charlotta Saaren ja Pasi Flodströmin konserttiin. Näin myös teimme. Sain tutustua molempiin kuninkaallisiin ja sain heistä erittäin positiivisen vaikutelman.
-Pääsin myös näyttämään osaamistani laajemminkin, kun sain esittää ulkolavalla Omega-orkesterin kanssa Aki Sirkesalon Kissanainen-kappaleen. Satumaa-lavalla esiinnyimme myös kaikkien finalistien kesken siten, että kukin esitti yhden kappaleen. Perjantaina esiinnyimme Kauppatori Aallon päivätansseissa, jossa saimme laulaa aiemmin esittämämme semifinaalitangot harmonikan säestyksellä. Oli hienoa kokea, kuinka hyvin yleisö eli mukana kaikissa esityksissä.
-Samana päivänä meillä oli mahdollisuus harjoitella kaikki finaalissa esitettävät kilpailukappaleet orkesterin kapellimestari Samuli Jokisen kanssa pianon säestyksellä. Pianon kanssa riisuttuna versiona harjoitellessa huomasi sen, kuinka biisien orkesterisovitukset oli tehty teksti edellä. Harjoituksista sai monenlaisia hyödyllisiä viimehetken vinkkejä kappaleiden tulkintaan.
-Finaaliin valmistauduin ottamalla edellisenä päivänä rentouttavan saunan ja nukkumalla hyvät yöunet. Päivä oli todella intensiivinen, kun ohjelma vedettiin läpi kolme kertaa: Ensin kameraharjoituksissa, sen jälkeen kenraaliharjoituksissa ja tietysti itse finaali. Kilpailijoiden kesken meillä oli läpi viikon todella lämminhenkinen tunnelma. Etenkin miesten pukkarissa vallitsevaa tunnelmaa muistelen edelleen lämmöllä. Kaikki kilpailijat kohtasivat minut ihmisenä. Näkövammaisuuteni ei tilanteessa ylikorostunut.
-Avustamisasiat huomioitiin aina ennen esitystä. Äitini saattoi minut lavalle ja sieltä pois. Tuotannon kanssa katsottiin etukäteen, mihin kohtaan lavalla minut jätetään ennen esitystä.
Esiintymään omana itsenä
-Lavaesiintymiseen liittyvät asiat tietysti puhuttavat näkövammaisia esiintyjiä ja suurta yleisöä. Minulla ei ole esiintymiseen liittyen mitään erityisempiä kikkoja enkä ole sitä harjoittelemalla harjoitellut muuten, kuin keikkoja tekemällä. On tärkeää, että lavalla koettaa olla oma luonteva itsensä. Muistan, miten Marko Bjurdström kehui rauhallista lavaolemustani, mutta kehotti samalla hymyilemään ja liikehtimään lavalla enemmän. Palautteen innoittamana rohkaistuin sitten liikehtimään lavalla kappaleiden välisoittojen aikana. Toki näin yleisesti säädän lavaliikkumista aina esiintymispaikan ja esitettävän kappaleen mukaan. Tangoa tulkitessa ilmaisu on hillitympää, mutta esimerkiksi Aki Sirkesalon kappaleita tulkitessani saatan liikkua lavalla enemmän. Baarikeikoilla käytän lavalla mattoa. Maton reunat kertovat minulle, minkä alueen sisällä voin turvallisesti liikkua.
Tangokipinä syttyi pysyvästi
-Oma kilpailuni katkesi ensimmäiseen finaaliesitykseen, kun paikkaa superfinaalissa ei enää irronnut. En ole millään tavalla pettynyt kisan lopputulokseen. Kruunut menivät oikeille kuninkaallisille.
-Sain festivaaliviikon aikana mielettömän määrän kannustusta omilta tukijoukoiltani sekä yleisön edustajilta. Eräskin kertoi tulleensa Rovaniemeltä saakka katsomaan ja kannustamaan. Kyllähän se lämmittää.
-Musiikin ilosanoman levittämisen ohella tärkein viestini ihmisille on se, ettei näkövamma ole syy olla tavoittelematta omia unelmiaan. Ne on mahdollista saavuttaa ja pohjoinen sijaintikin on ainoastaan hidaste.
-Tangoviikko oli minulle mieletön kokemus. Iltalehden haastattelussa totesinkin toimittajalle, että ”kipinä jäi päälle”. Jos mahdollista, aion ilman muuta osallistua kisaan uudelleen. Puuhaa minulla kuitenkin ennen seuraavia tangoja riittää. Olen syksyllä aloittamassa opinnot Lappian laulunkirjoituspuolella. Sitä odotan innolla. Lisäksi teen säännöllisesti juonto ja laulukeikkoja.
